Niisku
Niisku on ensimmäinen oma koirani. Kun aloin tosissani harkitsemaan oman koiran hankkimista, törmäsin englanninkääpiöterrieriin, josta en ollut ennen kuullutkaan. Ensisijaisesti ulkonäkö miellytti, mutta myös rodun terveystilanne oli plussaa. Ulkonäössä miellytti koiran siro ja terveen näköinen rakenne. Pieni koko sopi elämäntilanteeseen, koska kuljin kahden paikkakunnan väliä linja-autolla. Lisäksi lyhyt karva oli sellainen kriteeri, josta en aikonut tinkiä. Mieluummin puen koiran talvella päästä varpaisiin kuin imuroin joka päivä koiran karvoja ympäri asuntoa. Harrastamisen kannalta luonneominaisuuksia ajatellen en osannut rotua arvioida, sillä varsinaisia harrastussuunitelmia minulla ei tuossa vaiheessa vielä ollut. Rotu on kuitenkin osoittaunut erinomaiseksi harrastuskoiraksi, vaikkakin lyhyt karva tuo omat haasteensa talveen, ja herkkyys omat haasteensa kouluttamiseen.
NIISKU
Niisku on luonteeltaan iloinen ja vilkas, mutta silti hyvin mukavuudenhaluinen. Metsässä seikkailu on sen mielestä parasta toimintaa. Se onkin melkoinen seikkailijaluonne ja myös hyvin itsenäinen. Päivittäin Niisku leikkii joko itsekseen tai sitten yrittää saada joko meitä omistajia tai Nyytiä menoon mukaan. Niisku osaa kuitenkin vilkkaudestaan huolimatta rauhoittuakin. Talvisaikaan se nukkuisi vaikka koko ajan lämpimän peiton alla - ulkona ei paljoa hötkyillä. "Yäk, kylmää ja märkää". Syliin Niiskua ei väkisin saa, mutta silloin (usein) kun se itse tulee ja käpertyy kainaloon, niin silloin siellä myös viihdytään.
Vieraille Niisku ei hevillä lämpene. Tutustumiskertoja tarvitaan useampia ja Niisku kiinnostuu yleensä siinä vaiheessa kun henkilö vihdoin tajuaa olla tyrkyttämättä itseään. Kun Niisku oppii tuntemaan jonkun, se rakastaa häntä yli kaiken. Niisku onkin todella kiintynyt omaan lähipiiriinsä ja näyttää sen omilla hellyydenosoituksillaan useita kertoja päivässä. ♥
​
HARRASTUKSEMME
Niiskun kanssa pääasiallisena harrastuksena meillä on agility. Rally-tokoa olemme harrastaneet sen verran, että olemme suorittaneet RTK1:n.
Niiskun kanssa harrastaminen on huomattavasti haastavampaa kuin Nyytin. Luonne-eroja löytyy paljonkin, mutta en myöskään ole osannut hyödyntää pentuaikaa kunnolla ja suurin ongelmamme onkin se, että Niisku on tottunut siihen, että sille näytetään mitä tehdään - omia aivoja ei tarvitse käyttää.
Parhaimmillaan Niisku on silloin, kun se saa juosta täysillä pallon perässä. ♥
​