Talvi enkun kanssa - liikutus

Kuten jo aikaisemmin on tullut mainittua, enkku ei ole varsinainen talvikoira. Harva viihtyy talvella ulkona, saatika ihan lumihangessa asti. Toki näitäkin yksilöitä löytyy. Ja kun puhun talvesta, tarkoitan sitä oikeaa talvea, joka meillä täällä pohjoisessa vallitsee ;)

Niiskun innostuksen vähenemisen ulkoilua kohtaan talvisaikaan huomaa hyvin sen ollessa irti - kesällä juostaan pitkin poikin joka pusikkoon ja käydään kaukanakin seikkailemassa, talvella taas kyyhötetään mamman vieressä "yyyyh, täällä on kylmää ja märkää" -katse silmissä. Melkeimpä enemmän saadaankin talvisin irti hihnalenkeistä, ellei mukana ole leikkikaveria. Keväisin auringon paistaessa Niiskukin saa taas virtaa. Muutoksen käytöksessä huomaa heti, kun aurinko alkaa paistaa. Niiskun kaamosmasennus jää taakse ja hepulit alkavat! Viime talvena Niisku viihtyi Mikon kanssa ihan pilkilläkin. Se makasi porontaljalla tuijotellen reikää jäässä, josta välillä saattoi jopa kalakin ilmestyä.

Meillä liikutus talvella vähenee huomattavasti, etenkin paukkapakkasten aikaan. Onneksi kuitenkin viime talvet ovat olleet melko leutoja. Kovilla pakkasillakin kun Niiskun pukee kunnolla, päästään käymään useammankin kilometrin lenkeillä. Kovin pitkälle en kuitenkaan paukkupakkasilla uskalla lähteä, koska ihan kaikkia ihoalueita ei pakkaselta saa suojattua. Lenkkien sijaan keskitymme sisällä touhuamiseen. Kaikista parasta on mennä joko koirakaverin luo kylään, tai pyytää koirakaveri meille. Koirat saavat touhuta keskenään ja purkaa energiansa. Samalla saattaa jopa emäntäkin sosiaalistua! Aina koirakavereita ei kuitenkaan ole mahdollista tavata. Silloin esimerkiksi annan Niiskulle luita jyrsittäväksi, leikitään, harjoitellaan uusia temppuja ja etsitään herkkuja piilosta. Kaikista mieluiten Niisku kuitenkin energisestä luonteestaan huolimatta makaa pakkasilla viltin mutkassa.

Meillä ei valitettavasti ole mahdollisuutta päästä monta kertaa viikossa sisätiloihin treenaamaan vaikkapa agilitya, joten joudumme suosiolla tyytymään liikutuksen vähenemiseen. Omista töistä ja muista menoista riippuen tänä talvena käymme kuitenkin kerran viikossa tunnin kestävissä näyttelytreeneissä Kemkon hallilla Kemissä. En pelkästään odottele omaa vuoroani vaan olemme Niiskun kanssa lähes koko ajan aktiivisia. Meille talven näyttelytreenit eivät siis ole pelkkää näyttelyihin treenaamista vaan otamme kaiken siitä tunnista irti. Ravautan Niiskua paljon - liikutusta ja liikkeen parantamista samaan aikaan.

Niisku näyttelytreeneissä 9.1.2015 Kemkon hallilla uusi treenejä varten tehty villakangastakki päällä (halli on kylmä)

Niisku ei ole rasittavan yliaktiivinen vaikka ei pääsisikään joka päivä purkamaan energioitaan pihalle. Se leikkii sisällä saman verran kuin kesälläkin ja suorastaan nauttii kun saa vain olla lämpimän viltin mutkassa. Tätäkin kirjoittaessani se makaa koivet suorana sohvalla. Onneksi kohta kuitenkin ollaan taas voiton puolella ja kevät alkaa häämöttää! Miisa

#talvi #liikutus #näyttelyt #harrastukset #rotu