Talvi enkun kanssa - vaatetus

Kuvissa pakkasta -25 astetta ja Niisku puettu sen mukaisesti

Tämä on nyt aika ajankohtainen aihe, koska taitaa olla lähestulkoon joka puolella Suomea pakkasta vähintään sen -20. Meillä ollut nyt pari päivää noin -25. Tällaiset pakkaset alkaa olla aika äärirajoilla lyhytkarvaisen koiran kanssa. Merenrantakaupungeissa (meillä Oulu ja Kemi) ainainen tuuli paleltaa jo pienemmälläkin pakkasella.

Enkulla lyhyt, pohjavillaton ja osalla myös valitettavasti huono turkki ei auta asiaa lainkaan. Enkku on puettava kovilla pakkasilla päästä varpaisiin. Toki herkkyys kylmälle on yksilöllistä, eivätkä kaikki koirat sitä välttämättä edes näytä. Verrattuna perheemme edellisiin koiriin Niisku on selvästi kaikista vilukintuin. Vähänkin kun tuulee niin väristään, vaikka olisi plusasteitakin. Itse puen Niiskua jo kun lähestytään nollaa. Tosiaan jo kylmä viima ottaa koiraan ja meillä sen on havaittu aiheuttavan ihan selkäjumejakin. Fysioterapeuttikin suositteli pukemaan koiraa mieluummin liian aikaisin lihasjumien estämiseksi. Reilun 10 asteen pakkasella se alkaa nostelemaan tassujaan ja hieromaan korviaan, jos niitä ei ole suojattu.

Teen lähestulkoon kaikki Niiskun vaatteet itse. Olen innokas käsitöiden tekijä eikä kaupoista ole löytynyt täydellisiä vaatteita. Yleensä kaupan tuotteet rajoittavat etuliikettä eivätkä suojaa tarpeeksi. Kuvissa näkyvän takin kaavat on suunnitellut Saija Aksovaara ja olenkin saanut häneltä korvaamattomia apuja (myös) ompeluun liittyen. (Takkeja voit ostaa suoraan Saijalta).

Huvikseni en koiraa pue, vaan vaatteilla on aina joku funktio. Takkeja meille on kertynyt jo iso kasa, koska olen yrittänyt aina parantaa niiden ominaisuuksia (ja ehkä vähän huvikseenkin niitä tehnyt lisää....). Lisäksi tekemällä oppii; ensimmäiset kappaleet harvoin ovat täydellisiä. Olen myös tehnyt eri keleille omat kamppeet. Paukkupakkasilla käytetään (kuvissa) kahden vanukerroksen omaavaa takkia, ja lisäksi olen laittanut alle vielä ohuen haalarin suojaamaan jalkoja (jalkojen kohdalla kaksinkertainen kangas). Hyvin puettuna Niisku kyllä kävisi myös kylmemmillä ilmoilla pitempiä lenkkejä, mutta itseä hirvittää paljaaksi jäävien ihoalueiden mahdollinen paleltuminen, joten lenkit jäävät meillä lyhyeksi.

Erityisesti enkun korvat ovat herkät kylmälle. Ne ovat niin ohuet, että ne on pakko suojata kylmemmillä ilmoilla. Tiedän pari enkkua, joiden korvat ovat paleltuneet kovilla pakkasilla kun niitä ei ole suojattu. Karvat ovat muuttuneet valkoisiksi ja korvien päät kääntyneet alaspäin. Olen kokenut parhaaksi tuubimallisen pipon, jonka toisessa päässä on kiristysnauha. Olen tehnyt pipon fleecestä ja laittanut vuorikankaaksi urheilupaidoissa käytettävää kangasta. Se ei ole hangannut herkkää turkkia, eikä ole ollut liian liukas vaan pipo on pysynyt hyvin paikallaan.

Tänä talvena meillä on ollut kuitenkin vielä parempi pipo testissä. Nimittäin Saijan kehittelemä huppu, jonka voi kääntää pienemmillä pakkasilla ihan vain kaulukseksi. Onnistuin lyhentämään huppua liikaa, mutta näyttää silti toimivan.

Myös tassut on tosiaan hyvä suojata kylmällä, tai no, meillä ne on pakko suojata. Kovilla pakkasilla ei päästä edes nopealle pissalle ilman niitä. Aikaisempina talvina olen käyttänyt Niiskulla takin alla itsetehtyä fleecehaalaria, johon olen ommellut tossut kiinni ikäänkuin potkupuvuksi. Tälläinen viritelmä on ollut kaikista paras, koska kaupan tossut ovat olleet niin huonoja, että joka kerta vähintään yksi tossu irtoaa. Saija oli kuitenkin huomannut hyväksi Rukka Step -tossut ja suositteli niitä minulle. Kävin tottakai heti ostamassa sellaiset ja ne ovat kyllä olleet hyvät. Eivät tipu, ja on helppo pukea vetoketjun ansiosta. Mukavana lisänä niissä on heijastimet.

Heijastimia me käytetäänkin paljon. Itse tekemiini vaatteisiin olen lisännyt heijastimet näkyviin paikkoihin. Heijastimien lisäksi olen ostanut Clas Ohlsonilta sopivan pieniä, mutta näkyviä valoja sekä koiralle että itselle. Hintaa niillä on 5€/2kpl, eli ei todellakaan ole kalliita. Värivaihtoehtoja on kolme; kirkas, punainen ja vihreä. Pienestä koosta huolimatta valo on pienelle koiralle liian iso pantaan kiinnitettäväksi, sillä haistellessa se laahaa maassa. Itse olenkin kiinnittänyt valot takkeihin tai hihnaan noin parinkymmenen sentin korkeudelle. Miinuksena kuitenkin se, että niistä loppuu patteri melko nopeasti (tähän ei varmaankaan ole auttanut se, että minulla on jäänyt valo pari kertaa yöksi päälle....). Ostin niitä kerralla useamman, joten en ole vielä koittanut vaihtaa pattereita, mutta sen pitäisi olla mahdollista. Vaikka valot ovatkin edullisia, halvemmaksi taitaa kuitenkin tulla kun ostaa uudet patterit eikä uutta valoa.

Itse kun tekee on mahdollisuus vaikuttaa ulkonäköön. No, pakkohan se on sitten tehdä koirasta mätsäävä itsensä kanssa ;)

Yleensä minulla menee niin, että koira on täynnä heijastimia ja itsellä saattaa hyvällä tuurilla roikkua joku ihan pieni heijastin jossain. Tänä jouluna sain kuitenkin anopilta ihan huipun lahjan! Nimittäin heijastinliivin. Vaan en mitätahansa heijastinliiviä vaan mustan heijastinliivin! Heijastimien ansiosta se on näkyvä ja värinsä ansiosta normaalia heijastinliiviä tyylikkäämpi. Siis lähes huomaamaton, mutta kuitenkin se huomataan. Omasta pukeutumisesta vielä sen verran, että kenkiin lisättävät liukuesteet eli piikit on hyvä ja edullinen lisä, jos vähänkään haluaa helpottaa ja turvata omaa kulkua jäisillä keleillä. Omistani maksoin 6,95€. Ovat kätevät ja helppo vaihtaa kengistä toisiin.

Pukemisessa on siis oma hommansa, mutta itse ainakin mieluummin puen kuin imuroin päivittäin koiran karvoja joka puolelta kämppää. Toki kun koiria on useita, pukeminen voi tuntua työläältä. Joillekin jo yksi tuntuu työläältä. Mutta kun koira opetetaan jo pentuna vaatteisiin, pukemisessa ei mene kauaa. Pentuna Niisku pyristeli kaikin voimin vastaan. Helpoin oli haalarit ja tossut pukea kun laittoi koiran selälleen syliin. Siihen se aina rauhottui. Nykyään kaikki puetaan näppärästi koiran seistessä ja pukemiseen menee max. 2min, jos sitäkään.

EDIT: Kaavoja

Miisa

#vaatteet #tarvikkeet #talvi #rotu