Koiran omistamisesta

Olen viime aikoina miettinyt ja ihmetellyt koiran omistamista paljonkin. Usein kuulen ihmettelyä, että "no miten sää voit ku sulla on se koira" ja "eikö siitä oo hirvee vaiva". Hyvin voin ja ei ole. Se on niin ihmisestä kiinni.

En todellakaan koe koiraa vaivaksi. Miten voisin, kun koira on elämäni?! :D Elämäni pyörii niin paljon koiran ympärillä, että koen lähinnä vaivaksi sellaiset asiat, jotka menevät koiran kanssa harrastamisen edelle. Ja ei, elämäni ei pyöri koiran ympärillä siksi, että minulla on koira, vaan siksi, että haluan. Esimerkiksi aina kun joudun kävelemään johonkin pidemmän matkan, ajattelen sen olevan ajan tuhlaamista, koska samalla voisin ihan hyvin käyttää koiran lenkillä. Vielä Niisku ei ole kertaakaan estänyt minua lähtemästä mihinkään. Muutamia kertoja olen kouluhommien takia tarvinnut sille hoitopaikkaa, ja sekin on tähän mennessä löytynyt aina tarvittaessa lähipiiristä.

Osalle koira voi tuntua isolta vaivalta. Vaikkapa juuri sellaisille, joilla on todella paljon jo ennestään kaikkea elämässä. Itselleni lapsi tuntuisi ihan hirveältä vaivalta. Mutta sehän on tosiaan jokaisen oma asia mitä hankkii ja miksi, kunhan vain sen hankkimiseen olisi hyvä syy.

Ainakaan koirien kohdalla näin ei aina ole. Ihan joka paikassa näkee ihmisiä, jotka eivät tiedä koirista hölkäsen pöläystäkään ja silti omistavat sellaisen. En tarkoita, että pitäisi olla joku himoharrastaja, mutta kyllä jokaisen pitäisi oman koiransa eleet osata tulkita. Ei osata yhtään ennakoida mitä koira seuraavaksi aikoo, eikä ymmärretä mitä mikäkin ele missäkin tilanteessa tarkoittaa. Mitä koira yrittää kertoa. Opin itsekin koko ajan uutta, mutta perusjutut pitäisi tietää jo oman turvallisuudenkin kannalta. Koiran kanssa pitää osata toimia, oli se sitten minkä tahansa syyn takia otettu.

Ihmettelyä saa aikaan ihan päivittäin naapurit, koirattomat ja koiralliset. Niisku ei epävarmana kestä sitä, että joku tuntematon tulee lässyttämään ja lähestyy sitä kädet ojossa tuijottaen suoraan silmiin. Puolustusreaktiona tulee haukkumista ja koira yrittää perääntyä. "Ei se haittaa vaikka se haukkuu! Elä viitti, tuu tänne!" Niin monelle olen joutunut sanomaan, että koira ei kestä tuota, voitko olla vain hiljaa. Ihmiset eivät tajua, että koiria on monenlaisia, niin kuin ihmisiäkin. Ymmärrän sellaiset ihmiset, jotka eivät eläissään ole olleet koirien kanssa tekemisissä, mutta pahinta tässä on, että usein nämä ihmiset ovat sellaisia, joilla on tai on ollut itselläänkin koira. Kaikki koirat eivät hyppää jokaisen vastaantulijan syliin, ja hyvä niin. Näitä hyppijöitä ja hyppimisen sallijoita löytyy myöskin naapureista. Ajatellaan, että on ok pitää joka paikassa koira irti tai pitkällä hihnalla ja päästää se jokaisen vastaantulijan luo. Mitä jos vastaantulija pelkää? Vaikka kyseessä olisikin pieni koira, se voi olla jollekin todella iso juttu. Mitä jos vastaantuleva koira tekee omallesi jotain? "No ei kun ei tämä MINUN koira tee mitään" .... Mitä jos se sinun koirasi yhtäkkiä tekeekin jotain?

Yksilöerojen, ja sen lisäksi, ettei ylipäätänsäkään osata tulkita koiria, ei tunnisteta myöskään eri rotujen välisiä eroja. Esimerkiksi englanninkääpiöterrieri ei toimi miellyttämisenhalustaan huolimatta samalla tavalla kuin palveluskoirarodut. Niitä ei voi verrata tottelevaisuudessa. Mielestäni on paljon suurempi saavutus suorittaa vaikkapa nyt toko-kokeita jollain muulla koiralla kuin palveluskoiralla. Sama pätee myös muissa lajeissa.

"On koiraihmisiä ja ihmisiä, joilla on koira"

Tuo lause on niiiin hyvä. En tarkoita "koiraihmisillä" niitä himoharrastajia, vaan niitä, jotka ymmärtävät koiria. Mielestäni ennen koiran hankkimista ihmisen olisi hyvä ymmärtää myös itseänsä; millainen olen. Siitä on hyvä lähteä miettimään millainen koira sopii juuri minulle. Liian usein näkee koirakkoja, joissa omistajan taitojen puutteen lisäksi hänen ja koiran luonne eivät kohtaa. Esimerkiksi herkälle rodulle ei sovi liian höseltävä ja stressaava ihminen. Toki joskus voi oppia todella paljon sellaiselta yksilöltä, joka ei ehkä olisi se ensimmäinen vaihtoehto sopivuuden kannalta. Ja opettelemalla oppii.

Miisa