Jäällä

Työvaihdoksen takia saan nauttia vapaista viikonlopuista. Pitää aivan yrittää nauttimalla nauttia, kun meinaa olla tylsää, kun ei tarvikkaan juosta pää kolmantena jalkana viikon jokaisena päivänä johonkin! Olen monta vuotta rampannut Kemi-Oulu-väliä, ja työskennellyt viikonloput arkipäivien opiskelujen lisäksi. Ramppaaminen kahden paikkakunnan välillä jatkuu edelleen (itseasiassa uuden työn vuoksi kuvioihin tuli vielä yksi paikkakunta lisää), mutta opinnot ovat vähentyneet ja työt sijoittuvat arkipäiviin. En ole tottunut näin löysään menoon! :D Ihana kuitenkin, kun tietää, että kaikki tulevat viikonloput pitäisi olla vapaita omaan aikaan.

Tänään käytiinkin Mikon ja Niiskun kanssa muutaman tunnin reissu Mikon vanhempien mökillä. Käväisin jo aamulla vähän aikaa jäällä, kun meiltä ei ole sinne pitkä matka. Oli niin ihana ilma, että nyt oli tehtävä pitempi reissu jäälle! Mikon vanhempien mökki sijaitsee saaressa, joten päätin hiihtää sinne Niiskun kanssa. En ole aikaisemmin käynyt sen kanssa hiihtämässä, koska a) en ole juuri hiihtänyt, b) kun olisin halunnut hiihtää, keli on ollut huono ja c) kun olisin halunnut hiihtää ja keli olisikin ollut hyvä, jäälle ei ole voinut vielä mennä. Varmaan joitakin koiralatuja olisi löytynyt, mutta kuten tänään sain huomata, olen ajatellut, että hihnan kanssa hiihtäminen ei ole hyvä idea, eikä metsäladulla pysty ennakoimaan, jos joku tuleekin vastaan.

Minulla oli varalta hiihtovyö, johon kiinnitin flexin, jos kävisi tilanne, etten voisikaan pitää Niiskua irti. Inhoan flexejä, mutta joissain harvinaisissa tilanteissa se on hyvä. Esim. kovilla pakkasilla yritän epätoivoisesti flexin avulla saada Niiskua kulkemaan pitempiä matkoja, pyrin siis rajoittamaan mahdollisimman vähän kuinka kauas se pääsee. Flexi on kätevä myös hiihto-/juoksuvyön kanssa; voin reilusti pitää kädet vapaana, eikä tarvi olla koko ajan kerimässä hihnaa. En onneksi kuitenkaan tarvinut flexiä muuta kuin lähtöpaikalla. Rannassa oli ihmisiä, joten en viitsinyt heti päästää Niiskua irti. Ja se lyhyt matka, joka mentiin flexin kanssa, oli ihan kamalaa :D Niisku ei heti oikein hoksannut mistä on kyse, ja naru oli koko ajan joko sauvan tai minun ympärillä...

Päästin Niiskun irti ja se oli tosiaan ensin hieman ihmeissään, että mikähän juttu tämä on. Millä ihmeellä tuo emäntä liikkuu? Kehuin sitä ja annoin muutaman makupalan, kun se hoksasi mistä on kyse. Ensimmäisen 50m jälkeen Niisku juoksikin koko loppumatkan ihan innoissaan häntä heiluen! Juosten sen perässä ei pysy, joten kerrankin se pääsi kanssani ihan täysillä! Niin täysillä, että piti välissä kääntyä takaisin, kun huomasin, että sen yksi tossu oli tippunut jonnekin matkan varrelle. Ensimmäinen kerta kun tämä tapahtui. Lämpötilan puolesta ei tossuja olisi tarvinut, mutta kun aamulla kävimme jäällä ilman tossuja, Niisku hieman varoi tassujansa, koska jään lumipeite on nyt niin kova. Toisaalta hyvä, sillä se kantaa, ja kelkan jälkiä pitkin hiihtäminenkin onnistui hyvin. Hiihdimme noin 2km matkan. Ei mikään pitkä matka, mutta sopiva pienelle koiralle, kun vauhti oli kova koko matkan, ja vielä perillä sai juoksennella niin paljon kuin sielu sietää. Mukavaa vaihtelua liikutukseen!

Miisa

P.S. Paikan päällä käytiin katsomassa, kun Mikko oli pilkillä. Kaloja oli tullut ja jäällä oli kaks ahventa. Niisku kävi ensin vähän maistelemassa toisen kalan evää, ja sai sen jälkeen ihan hirveän hepulin :D Varmaan 10min poukkoili paikasta toiseen. Saipahan ainakin liikuntaa!

#liikutus