Näyttelyt lähestyy!

Nyyti on nyt 13 viikkoa. Hihnassa kävely alkaa sujua hieman paremmin. Hihna ei ole ihan koko aikaa solmussa koiran ympärillä, vaan suurimmaksi osaksi ajasta ihan oikeassa paikassa. Myös emännällä pysyy hihnat ehkä vähän vähemmän solmussa :D

Ei olla Nyytin kanssa opeteltu niinkään vielä varsinaisia liikkeitä vaan ollaan keskitytty opettelemaan arjen perusasioita ja yhteisiä pelisääntöjä. Seisomista ollaan kyllä opeteltu, ja sen Nyyti osaa hyvin. Vaikkakin kun pienestä pennusta on kyse, liike on hyvin lyhytkestoinen vielä. Seisomista ollaan opeteltu tulevan, mahdollisen näyttelyuran vuoksi. Ihan esimmäisenä opetin sille "istu"-käskyn ja sehän alkoi tarjoamaan sitä joka paikkaan. Empäs tullu ajatelleeksi. Nyt olemme jättäneet ko. käskyn kokonaan pois ja keskittyneet pelkästään seisomiseen.

Nyyti kuvassa 12 viikkoa, ja Niisku takana kaljukauloinensa

Kävin eilen Nyytin kanssa ensimmäisissä kunnon näyttelyharjoituksissa. Niisku sai jäädä kotiin, koska sillä on juoksu alkamassa, ja siitä johtuen se on suoraan sanottuna ihan apina. Ei kuule eikä nää mitään ja pitää vetää hihnassa kuin heikkopäinen hajujen perässä. Parempi siis jättää Niiskun kanssa treenit nyt vähemmälle ihan meidän molempien mielenkiinnon säilyttämiseksi.

Treeneissä Nyyti sai lähinnä katsella muiden koirien tekemisiä. Hieman vielä toiset koirat jännittää ja nytkin kun saavuimme paikalle, niin piti hetki haukkua, ettei kukaan vaaaaan huomaisi, että vähän jänskättää. Nyyti oli ensimmäistä kertaa näyttelyhihnassa eikä ollu siitä moksiskaan. Enkä kyllä uskonutkaan, että olisi. Hieman muiden seurailun ohella harjoiteltiin nätisti hihnassa kulkemista. Kävimme myös pöydällä. Se oli Nyytille vasta toinen kerta (koska meidän pöytä on äitin luona) ja se meni TOSI hyvin. Pöytä ei hirvitä, ja mikä parasta, myöskään oudot ihmiset ei hirvitä. JES! Hieman saattoi Nyyti jopa kiivetä ohjaajaa pitkin kun niin tykkäsi.. :D Mutta ei haittaa! Pääasia, että on kivaa. Olimme harkoissa puolisen tuntia, ja sekin on jo pitkä aika pennulle, vaikka Nyyti saikin lähinnä touhuta siellä omiaan. Pitemmäksi aikaa ei viitsinyt kovan ja kylmän tuulenkaan takia jäädä. Nyytin tulevaan näyttelyuraan on nyt sitten alettu valmistautumaan ja debyyttinsä hän tekee syyskuussa Limingan näyttelyssä.

Niiskulla on tosiaan juoksu alkamassa. Tiedän, koska se haistelee enemmän, pyytää ulos vain, että pääsisi haistelemaan, kiljuu muiden koirien perään ja on muutenkin oikein ihana :D Ja tottakai olen laskenut kiimakierron. Kaikista selkein merkki mistä tiedän, on se, että pari viikkoa sitten sen kaulan karvapeite huononi huomattavasti. Jokakertainen juttu. Ei kiva. Eikä varsinkaan kiva silloin, kun seuraava näyttely lähestyy. Olen ilmoittanut Niiskun Viron voittajaan 4.6, ja sitä edeltävälle päivälle pieneen ryhmänäyttelyyn, myöskin Viroon. Joten vielä kun sinne saakka lähtee, olisi ihan kiva, että koira olisi priimakunnossa. Juoksu rajoittaa myös liikkumista sillä tapaa, että en voi pitää sitä irti. Tai toki voin pitää, mutta jokainen varmaan ymmärtää, ettei se oli järkevää. Niisku tarvisi lisää ponnua takapäähän näyttelyitä ajatellen, joten siihen sopivat metsässä loikkimiset ja soramontuilla mäkien juoksemiset eivät kohta onnistu samalla tavalla. Inhoan flexejä, mutta esim. tällaisessa tilanteessa se on hyvä apuväline. Meillä on 8 metrin flexi, joten Niisku pääsee liikkumaan sen avulla vähän vapaammin juoksusta huolimatta. Ei siis auta kuin lähtä juoksemaan Niiskun perässä mäkiä :D

Miisa

#näyttelyt