Nyyti?

Nyyti on nyt reilun 4 kk:n ikäinen, eli se on ollut meillä hieman yli 2 kk. Tuntuu kyllä pidemmältä ajalta. Kun katson kuvia kahden kuukauden takaa, tuntuu kuin niiden ottamisesta olisi jo ikuisuus. Nyyti on jo ihan iso tyttö.

Viime viikolla kävimme kakkosrokotuksilla. Nyyti oli oikein reipas. Ehkä vähän liiankin, kun oli niin innokas :D Nyyti on kyllä tähän mennessä suoriutunut kaikesta uudesta oikein mallikkaasti. Ainoastaan hampaiden katsominen ärsyttää, mutta kylläpä se siihenkin tottuu. Painoa Nyytillä oli rokotuksilla tasan 3kg. Nythän se on viikossa taas tietenkin kerennyt jo nousta. Paino on mielestäni tullut hyvin muun kasvun mukana; Nyyti näyttää tasapainoiselta, vaikka vielä pentu onkin. Voi myös olla, että oma silmä on vain tottunut ja kuvittelen näin :D Kasvu on niin nopeaa, ettei meinaa itse pysyä perässä. Aina muutaman päivän välein havahtuu "ai se on jo NOIN iso??" ja yhä enemmän se alkaa muistuttaa oikeaa koiraa. Nokka pitenee, ja korvatkin pysyvät jo pystyssä. Tai no, tänään aamulla toinen oli vähän aikaa lörpällään, joten taitaa alkaa hampaat vaihtumaan (kyllä, se jostain syystä vaikuttaa korvien pystyssä pysymiseen, näin olen kuullut).

Nyyti painaa pari kiloa vähemmän kuin Niisku

Nyt meillä alkoi myös KSPK:n näyttelyharkat, joten pääsemme harkkaamaan kaksi kertaa viikossa. Nyyti on suoriutunut harkoista oikein hyvin ikäisekseen. Vielä ei jaksa koko aikaa keskittyä, eikä tarvikkaan. Uudet koirat vähän jännittää, mutta niitäkin kun tavataan enemmän, jännitys katoaa. Pöytä sujuu hyvin, lukuunottamatta sitä hampaiden näyttämistä. Se on niin ärsyttävää.

Ihan yhtä paljon Nyyti ei ole jaksanut pyristellä hoitotoimenpiteitä vastaan kuin Niisku aikoinaan. Korvien puhdistus ja kynsienleikkuu sujuvat siis ongelmitta. Se niin nätisti odottaa. Vaikka tylsiä juttujahan ne on.

Nyt kun Nyyti on jo ollut meillä tovin, pystyn hieman tarkemmin kuvailemaan sen luonnetta. Se on todella kiltti - uskoo heti, jos kielletään. Toisaalta nyt pentuna täytyy vähän kokeilla ja piruuksiakin se keksii - pari päivää sitten teki ensimmäiset tuhonsa: repi mattoa ja puri verhoon reiän :D Se on myös todella innokas, niin kuin enkut yleensäkin. Se on siis helppo saada innostumaan ja uusien asioiden opettaminen on helppoa. Innokkuuden ohella se on myös villi! Se on sellainen pomppija, että. Ollaan naurettu, että siitä tulee varmaan hyvä agilitykoira. Samanlainen pikkuapina siis kuin Niiskukin pienenä. Tosin Niiskusta se eroaa avoimemmalla luonteellaan - uudet ihmiset ovat kaikki tervetulleita. Niiskuun erona on myös se, että ego on suurempi - jos jossain kaukana koira haukahtaa, se on heti ilmoitettava takaisin, että hei, NYYTI on täällä! Joissain tapauksissa haukun läpi tosin huomaa epävarmuuden, jonka siis olen huomannut tapahtuvan vain lähinnä uusia koiria kohdattaessa. Kyllähän se jänskättää. Epävarma se ei kuitenkaan missään tapauksessa ole, vaan kyseessä on mielestäni ihan tervettä nuoren koiran epäileväisyyttä uusia asioita kohtaan. Nyyti on ensisijaisesti pieni ja pippurinen - pieni Terrieri isolla t:llä. Se ei epäile laittaa Niiskullekkaan hanttiin, jos Niisku sitä jostain yrittää hieman ohjeistaa. Vetoleikitkin ovat yhtä murinaa. Näiden lisäksi Nyytissä on myös rauhallinen puoli - se on hyvin läheisyydenhaluinen ja osaa nuoresta iästään huolimatta rauhoittuakkin (vaikka tätä ei kyllä kovin moni Nyytin tavannut usko :D).

Tiivistettynä: Nyyti on ihana ♥

Miisa

#Nyyti #pentu