Skellefteån erikoisnäyttely

Osallistuimme lauantaina Anne-Marin ja Satun sekä koirien Niiskun, Mimmin, Laalaan ja Pinnin kanssa Skellefteån erikoisnäyttelyyn. Tämä oli itselleni ensimmäinen näyttely Ruotsin puolella, Niiskulle toinen. Niisku on ollut viime vuoden toukokuussa Anne-Marin mukana Piteån näyttelyssä. Itse olin silloin Saksan matkalla. Ko. näyttelyssä Niisku oli SERT VSP, joten se on Ruotsin muotovalio. Koska näyttely ei ollut kansainvälinen vaan kaikkien rotujen, CACIB jäi saamatta. Se on siis meillä nyt metsästyksessä. Tosin, tästä Skellefteån näyttelystä emme sitä voineet saada, koska CACIBit eivät ole jaossa myöskään erikoisnäyttelyissä. Kaiken lisäksi Niisku tarvisi viimeisen CACIBinsa tullakseen kansainväliseksi muotovalioksi vasta 12.7 jälkeen, jolloin tarvittava aikaraja ensimmäisen ja viimeisen CACIBin välillä tulisi täyteen. CACIBeja meillä löytyy siis Suomesta kolme ja Virosta yksi, joten enää yhdestä maasta yksi ja voíla.

Ruotsin näyttelyissä on se huono puoli, että koira täytyy olla Suomeen takaisin tullessa lääkittynä ekinokokkoosia vastaan. Eli siis ihan tavallinen matolääke käy. Mutta koska tästä täytyy olla passissa todiste, täytyy matolääke käydä antamassa eläinlääkärissä, josta passiin saa leiman. Ennen ensimmäistä Ruotsin reissua matolääke tulee antaa kaksi kertaa, jonka jälkeen se on voimassa aina niin kauan kun sen käy uusimassa alle 28 vuorokauden välein. Melkosta lääkkeiden pumppaamista. Meillä täällä Kemissä kunnaneläinlääkärillä ko. huvi maksaa 17€/kerta (viime kesänä maksoi 14€/kerta).

Tämä Skellefteån erkkari oli oikein mukavalla paikalla ja mielestäni hyvin järjestetty. Harmittavan vähän vain oli koiria ilmoitettu (n. 160). Varmaankin juuri koirien vähyyden vuoksi yksi tuomareista oli perunut tulonsa. Ja sehän oli tottakai meidän tuomarimme Tapio Ranta. Hän on viime kesänä laittanut Niiskun ROPksi, joten odotukseni tästä näyttelystä olivat kovat. Rannan tilalla enkut arvosteli saksalainen Falk Siewert.

Niisku odottelee Satun ja Anne-Marin kanssa kehien alkamista

Säätiedotuksessa oli luvattu puolipilvistä ja asteita noin +10. Välillä saimmekin nauttia lämpimästä auringonpaisteesta. Anne-Mari pyöritti Niiskua vielä ennen kehää, jotta näin millainen sen liike nyt on, koska kun tuijotat koiraa koko ajan hihnan varresta, suoraan ylhäältä päin, et näe liikettä kunnolla. Liikkeessä ei ollut mitään moitittavaa, se oli todella hyvä ja Niisku niiiin kaunis ♥ Ei omaa koira näe kunnolla, kun sitä tuijottaa koko ajan ihan läheltä! Minulla oli varmat fiilikset Niiskun pärjäämisestä.

Mutta juuri kun oli meidän vuoro mennä kehään, alkoi sataa kaatamalla. Kehä keskeyttiin hetkeksi, mutta kun sade ei tuntunut hellittävän kehää jatkettiin. Tuomari arvosteli koirat pöydällä teltan suojassa. Liikkeet otettiin ihan vain pikaisesti edestakaisin. Koleasta säästä ja sateesta johtuen jokainen koira kehässä oli kuin katkarapu. Etenkin Niisku. Nostin sen pöydälle, niin se meni heti ensimmäisenä makaamaan. Yritäppäs sitten tällaisia koiria esittää. Tuomarillekin on ollut kyllä vaikeaa arvostella näitä rottia, kun ne olivat kaikki ihan kyyryssä. Eikä hän liikkeitäkään oikein päässyt näkemään. Niisku oli tällä kertaa PN3 (koiria, joista kaikki oli narttuja, oli vain 5) ja se jäi itseäni hieman harmittamaan, sillä tuomari ei koiria päässyt kunnolla näkemään huonon kelin vuoksi. Olisi ollut hienoa pärjätä erikoisnäyttelyssä, siksihän sinne lähdettiin. Ja tottakai kaatosade loppui heti kehämme jälkeen!

Lisäksi harmitti se, että vasta muutamaa päivää ennen näyttelyä tajusin, että koska kyseessä oli erikoisnäyttely, olisi Nyytikin voinut osallistua (erkkareissa pennut 4-6kk). No. toisaalta eipä tarvinut sille syöttää turhia matolääkkeitä eikä olisi kyllä muutenkaan ollut mikään mahtava ensimmäinen näyttelykokemus, koska ilma oli kehämme aikaan ihan järkyttävä.

No mutta aina ei voi onnistua! Olipahan kuitenkin taas hyvä seura, ja osa tiimin koirista pärjäsi isoissakin kehissä, joten loppujen lopuksi ihan hyvä reissu takana :) Miisa

#näyttelyt