Liikettä niveliin!

Ollaan Niiskun kanssa löydetty pari uutta urheilulajia agilityn rinnalle!

Ensimmäinen on canicross eli koirajuoksu. Pääsimme testaamaan sitä eilen ensimmäisen kerran ihan kunnolla ohjatuissa treeneissä. Olen halunnut kokeilla lajia jo kauemman aikaa, ja nyt Kemin Seura- ja Palveluskoirakerho on alkanut vetämään treenejä ilmaiseksi seuran jäsenille. Tosi kiva! Ainut vain, että treenit ajoittuvat samalle päivälle kuin agilitykurssimme (eilisen agility oli peruttu), joten emme nyt seuraavaan viiteen viikkoon pääse mukaan. Pyrin kuitenkin tekemään canicrossin kotiläksyt, joka tällä viikolla on 3km juoksua joko koiran kanssa tai ilman.

Canicross nimitys tulee sanoista cross = maasto ja canis = koira. Kaikki juokseminen ei ole koirajuoksua, koska canicrossissa koiran tulee nimenomaan vetää perässä juoksevaa ihmistä. Laji soveltuu kaikille koiraroduille kokoon katsomatta.

Ollaan käyty Niiskun kanssa aina silloin tällöin juoksemassa, mutta sillä meinaa olla koko ajan nokka maassa... Olen kuitenkin aina lähtenyt kotoa juoksemaan, ja Niisku on tottunut aina haistelemaan lähialueet perusteellisesti. Tässäkin lajissa on siis parempi mennä pois kotiympäristöstä, jolloin koiraa oppii yhdistämään asiat selkeästi toisiinsa. Kun valjaat laitetaan päälle, silloin juostaan, ei haistella.

Nyt Niisku ei yrittänyt haistella, mutta se ei kuitenkaan ihan hiffannut, että sen pitäisi juosta minun edellä ja vetää minua. Se on tottunut ottamaan kontaktia, joten yritti lähes koko ajan juosta vierellä ja katseli minua. Ajattelin, että palloa nakkomalla saan sen liikkumaan oikein ja näin palkkaamaan sitä oikeasta käytöksestä, mutta pallohan oli unohtunut taskusta. Siinäpä sitten näppäränä tyttönä aloinkin keräämään kiviä pitkin matkaa ja nakkelin niitä houkuttimeksi :D Seuraavalla kerralla täytyy muistaa ottaa se pallo mukaan palkaksi maaliin. Ja omalla ajalla harjoitella vetämistä pikkupätkissä etupalkan avulla.

Sivulla mennään...

Varusteiksi canicrossiin riittää periaatteessa pelkät lenkkarit, mutta koska koiran on tarkoitus vetää sinua, tarvitsee lajiin myös joustavan vetonarun ja vetovyön, jotta kädet saavat olla vapaana juoksun ajan. Kaikista tärkeintä on koiralle oikeanlaiset ja oikean kokoiset vetovaljaat. Vetämisessä ei saa missään nimessä käyttää pantaa. Liian usein näkee ihmisen harrastavan ties minkälaista vetoa koirillansa ja heillä on käytössä panta. Tällöin rasitus kohdistuu aivan vääriin paikkoihin. Esimerkiksi täältä löytyi hyvät ohjeet oikeanlaisten valjaiden valitsemiseen. Meillä ei ole Niiskulle vetovaljaita, joten käytimme eilen Y-valjaita. Ne ovat varmaankin toiseksi paras vaihtoehto, sillä esimerkiksi T-valjaat (jotka ovat muutenkin mielestäni todella typerä keksintö) rajoittavat koiran liikettä. Vyönä meillä toimi aiemmin mainitsemani juoksutarvikevyö, joka ajoi asiansa meillä aloittelijoilla oikein hyvin.

Meidän eilisiä varusteita

Nyt kun innostuin kertaheitolla canicrossista, tarkoituksena olisi tilata Niiskulle mittatilauksella tehdyt vetovaljaat, jos a) löydän jonkun, joka tekee niitä 5kg:n koiralle, b) rintakappale on tarpeeksi kapea englanninkääpiöterrierille ja c) materiaali on karvaystävällinen. Olen aina välillä yrittänyt etsiä kaupoista sopivia Y-valjaita juurikin juoksemista varten, mutta yleensä juuri rinnan kohta on aivan liian leveä. Yhdet Rukan valjaat olivat hyvät, mutta hinkkasivat kainalot verille.. Enkku on siis hieman haastavan muotoinen otus kauppojen valmistuotteisiin :D

Ensin juoksimme alkulämpimät ilman koiria ja sen jälkeen koirienkin kanssa pikkulenkki. Sitten teimme erilaisia juoksu- ja ohitusharjoituksia. Lopuksi pieni pätkä koiran kanssa, ja reilu kilometrin yksikseen (johon sisältyi Kallinkankaan pitkät portaat, huh!). Juoksujen välillä pidettiin aina pieni tauko. Juomatauko siis minulle, Niisku ei paljon vettä kaipaillut :D Treenit olivat Niiskulle ihan iisipiisi, mutta emännälle vesi kyllä maistui! Kuuma tuli, mutta olin erittäin positiivisesti yllättynyt omasta jaksamisestani. Matkaa meille kertyi 4,3km, josta koiran kanssa juostiin noin vajaa puolet. Osa matkasta oli mäkistä maastoa. Yksin jos lähtisin juoksemaan, kilometrikin tuntuisi pahalta, mutta ryhmässä on paljon helpompi ja mukavampi juosta. Ei mieti koko ajan, että "vielä noin pitkä matka", vaan keskittyy suoritukseen. Meitä olikin treeneissä huikeat 16 koirakkoa. Tällaisia treenejä on siis kaivattu.

Loppua kohden parani!

Toisena lajina (ei tämä taida edes mikään laji olla) keksin maastopyöräilyn Niiskun kanssa! Mikolla on ollut jo pari vuotta maastopyörä, ja vasta nyt hoksasin, että sillähän on hyvä juoksuttaa Niiskua! Se tykkää mennä lujaa ja vaellella pitkiä matkoja irtiollessaan, joten siinäpäs sitä vauhtia saadaankin kun minä tulen pyörällä perässä. Tavallista pyöräilyä koiran kanssa en tykkää tehdä, koska pelottaa, että näin pieni koira jää pyörän alle. Turvallisempaa on antaa koiran olla irti ja jättää siihen reilusti väliä.

Meillä on n. 5min matkan päässä kotoa tosi hyvät soramontut, jossa muutenkin aina lenkkeilytän koiria. Siellä on monenlaista maastoa ja olosuhteet maastopyöräilylle ovatkin tosi hyvät vaikka tasaisella alueella elelläänkin. Ihan en kaikkia pienimpiäkään mäkiä uskaltanut tulla pyörän päällä alas, koska ei ole hommaan oikein vielä tuntumaa :D Pelkkien käsijarrujen käyttö hirvittää alamäissä. Välillä liian pehmeä hiekkakin aiheutti pyöräilijälle ongelmia, mutta hauskaa meillä oli silti! Niisku nautti, kun pääsi menemään ihan täysillä :) Tästä aion kyllä ottaa tavan. Harmi vain, ettei Nyytiä vielä voi ottaa mukaan, mutta myöhemmin sekin pääsee mukaan. Sittenhän meillä vasta hauskaa onkin!

Parasta näissä hommissa on, että tulee itselläkin liikuttua kunnolla. Minulla ainakin menee aina koirat etusijalle, ja oma hyvinvointi meinaa jäädä vähän vähemmälle huomiolle...

Enkku soveltuu siis myös tällaisiinkin hommiin ;) Ja juuri tällaista actionia ne kaipaavatkin aina välillä!

Miisa

#harrastukset #liikutus