Se aika kun...

...Niisku alkaa viihtymään enemmän sisätiloissa kuin ulkona.

Aamut ja illat alkaa olla jo sen verran vilposia, että Niisku vetää melko nopeasti pihalla liinat kiinni. Se tekee äkkiä pissan ja haluaa myös yhtä nopeasti takaisin sisälle. Valitettavasti se joutuu kuitenkin aina tyytymään kohtaloonsa ja tulemaan minun ja Nyytin perässä vähän pitemmälle. Niiskun lohdutukseksi on kuitenkin takit otettu käyttöön jo muutama viikko sitten. Kohta meillä on Niisku -25 astetta pakkasta, joten koitetaan vielä nauttia suht mukavasti keleistä! Kuivaa on kuitenkin ollut ja aurinko paistanut. Viime viikonloppuna pääsimmekin kunnolla nauttimaan syksystä, kun kävimme kaksi päivää Ylitorniolla.

...karvat katoaa. Etenkin Niisku on nyt parin viikon aikana kadottanut karvansa jonnekin. Näin käy joka syksy, kun ilmat kylmenevät. Niiskulla myös kiimakierto vaikuttaa karvanlaatuun. Olen koittanut lähes tulkoon kaikki keinot (saa kertoa, jos tietää vielä jonkun...), eikä siihen mikään auta. Olen lisännyt ruoan vitamiinien määrää, olen ottanut lisäksi B-vitamiinin, olen syöttänyt kaikenlaisia luontaistuotteita nokkosuutteesta kookosöljyyn. Olen myös yrittänyt vaikuttaa karvaan ulkoisesti rasvaamalla sitä. Olen jopa hakenut mummoltani ilmankostuttajan lainaan! :D Mutta mikään ei ole auttanut. Silloin aikoinaan ruoanvaihdoksella oli kuitenkin vaikutusta ja raakaruokaan siirryttäessä karva parani huomattavasti, mutta silti talviaikana se aina huononee. Myöskin takkien käyttö varmasti vaikuttaa karvaan, mutta olen pyrkinyt käyttämään koirien takeissa mahdollisimman "karvaystävällisiä" materiaaleja. Nyytin karvasta en osaa vielä oikein sanoa, sillä pennuilla usein on muutenkin huono karva kaulasta (Nyytillä myös korvien takaa).

...on pimeää! Ja se pimeys vain lisääntyy. Kohta taas siirretään kellojakin, ja pimeys tulee yhä aikaisemmin. Onneksi minulla on osa arkipäivistäkin sellaisia, että voidaan käydä päivällä valosan aikaan ulkoilemassa. Normaaleina työpäivinä ulkoilu joudutaan tekemään kohta pilkkopimeässä eikä sitten enää viitsi soramontuillekaan mennä, missä ruukaamme käydä muutaman kerran viikossa. Pyrin käymään siellä nyt mahdollisimman usein, sillä kun lumi saapuu, ei ole enkkuneideillä sinne asiaa :D Onneksemme meillä on halli käytössä, joten tänä talvena liikkuminen ei vähene niin paljon kuin edellisinä vuosina!

...on hallinäyttelyiden aika!

Se on tämän pimeyden ja kylmyyden keskellä yksi hyvä puoli. Hallissa on lähes tulkoon aina samat ja hyvät olosuhteet enkkujen esiintymiseen :D Etenkin suurissa näyttelyissä, joiden hallit ovat huoneenlämpöisiä.

...huomenna on Rovaniemellä PikkuMusta Arctic Agility Event! Sinne kaikki siis :)

Miisa

#hyvinvointi