Terveystuloksia

Niiskulla menee selkä herkästi jumiin = koira ei oireile mitenkään, vaan jumit tuntee koittamalla. Niisku käy säännöllisesti hierojalla (viimeksi käytiin eilen ja koiralla oli hierojan mukaan ihan perusjumit - sellaiset mitä koirilla yleensäkin on - ja lihaskunto on hyvä), se saa asianmukaiset lämmittelyt ja jäähyttelyt liikkumiseen, myös ruokinnassa asia on huomioitu ja sitä venytellään. Venyttely on kyllä sellainen asia, joka jää välillä tekemättä. Siitäpä ei voi syyttää muuta kuin minua. Kirjoitin tästä jo aikaisemmin Facebookkiin ja tiedän ihmisiä, joille "menee selkä herkästi jumiin" särähtää heti korvaan ja he haluavat nyt vetää omat johtopäätöksensä, että tämä koira on varmasti vähintäänkin sairas - miksi sen selkä on kuvattu??. Luethan siis loppuun saakka. Tässä myös muutama kysymys mitä kannattaa pohtia:

- Kuinka moni koiraihminen huolehtii koiransa lihashuollosta?

- Kuinka moni oikeasti edes hoksaa onko koira jumissa ja kuinka moni käyttää hierojalla?

- Kuinka monelta englanninkääpiöterrieriltä on kuvattu selkä - tiedetäänkö mitä siellä oman koiran sisällä tapahtuu? Tiedetäänkö yleisesti koirien selkien tilannetta? Koira ei aina välttämättä edes oireile, vaikka jotain muutoksia rangassa olisikin.

- Miksi koiran selkää ei kuvattaisi?

Vasta puolitoista vuotta sitten itse havahduin, että kyllähän koirakin tarvitsee lihashuoltoa. Ihan pelkät lenkkikaveritkin. Miksi se ei ollut käynyt mielessäkään? Jälkikäteen ajateltu tuntuu hullulta edes ajatella, että ei tarvisi. Sen jälkeen olen panostanut asiaan ihan kunnolla. Vain parasta minun koirilleni. Agility on hieman vähentänyt Niiskun jumeja, sillä koiran selkä joutuu siinä aivan eri tavalla töihin. Lihashuollon ja liikkuttamistapoihin panostamisen myötä koiran takaliikekin on parempi. Viimeisen, sanotaanko noin 10kk ajan, Niiskun askel ei ole nopeassakaan juoksussa siirtynyt laukalle vaan koira ravaa todella pitkää askelta. Pelkästään tämä on positiivinen merkki - jumissa oleva koira siirtyy lujassa vauhdissa äkkiä laukalle.

Havahtumiseni jälkeen puolitoista vuotta sitten kun käytin Niiskua ensimmäistä kertaa fysioterapiassa, koko koira oli täysin jumissa. Fyssari sanoi, että tämä voi johtua esimerkiksi ihan kylmänarkuudesta, liikkumistavasta tai koiran luonteesta > Niiskulla etenkin nuoruusaikana jännittämisestä, johon koira reagoi koko kropalla. Myös lihasten laatu vaihtelee. Jotkut menee helpommin jumiin kuin toiset - niin kuin ihmisetkin.

Itsellä on tottakai käynyt mielessä voiko selässä olla jotain vakavampaa - miksi selkä jumiutuu? Takaliikekin saisi olla hieman parempi, joten voiko nämä asiat johtua rakenteesta - onko selässä jotain? Tottakai olen huolissani. Ja kun välillä saatan vähän liikaakin huolestua, kun on kyse omista koirista.. :D

Niisku on sijoituskoira ja sille on kyseisen asian takia tehty silmä-, sydän- ja polvitarkki (kaikki ok). Jos se ei olisi sijoituskoira, olisin joka tapauksessa teettänyt nuo tarkit ihan oman koirani vuoksi. Haluan tietää, jos sillä on jotain ongelmaa, jotta voin tehdä sen olon mahdollisimman hyväksi. Koirieni perinpohjainen tarkoitus elämässäni on olla osa perhettäni ja tuottaa minulle iloa. Lisäksi koirat ovat myös harrastuskavereitani, ja ihan jopa harrastusvälineitäni, joten haluan huolehtia niistä jo pelkästään sen harrastamisenkin vuoksi.

Vaikka Niiskulla ei olisi selän jumiutumista, olisin varmasti jossain vaiheessa kuvannut sen. Samoin aion jossain vaiheessa kuvauttaa kyynärät. Ihan vain, että ITSE tiedän. Jalostukselliset asiat ovat minulle toissijaisia asioita. Tärkeintä on oman koiran terveys.

Huomasin muutama viikko sitten, että Niiskulla on etuhammas lohjennut. Mihin lie sen kolauttanut. Varasin ajan eläinlääkäriin, ja koska koira piti hammasröntgenien takia nukuttaa, päätin vihdoin ja viimein varata sille ajan myös hammaskivenpoistoon. Sitä olen siirtänyt ja siirtänyt, koska en ole halunnut nukuttaa koiraa. Saman asian vuoksi en ole kiirehtinyt selän kuvaamisen kanssa.

Aikaa varatessa hoksasin kysyä onnistuisiko selän kuvaus samalla nukutuksella ja onnistuihan se. Hampaat hoidettiin ja putsattiin (hammaskiveä oli vain vähän), ja selkä kuvattiin. Kuvat oli katsonut kolme eläinlääkäriä yhdessä ja he totesivat selän olevan terve. Sama lausunto tuli Kennelliitolta. Jihuu! Miisa kun olen, niin en hoksannut, että olisihan ne kyynärät ja lonkatkin voinut samalla kuvata... Sain kuitenkin selkäkuvat sähköpostiini ja huomasin, että niissä näkyi myös lonkat, joten soitin eläinlääkäriin ja sain vielä jälkikäteen niistä epävirallisen lausunnon; terveet ovat nekin. Voinemme siis päätellä, että Niiskun selän jumit eivät ole mitään vakavaa vaan ihan tavallista lihasten jumiutumista. Voin hyvällä omatunnolla jatkaa koiran liikuttamista samalla tavalla kuin ennenkin.

Loppuun haluan vielä antaa suuret kiitokset (jotka olen kyllä jo heille henkilökohtaisestikin välittänyt) Oulun Evidensian henkilökunnalle ja erityisesti Anne Karttimo-Mäkyselle erinomaisen hyvästä hoidosta. Häntä suosittelen etenkin hampaisiin liittyvissä asioissa.

Miisa

#terveys