Nyyti 1v. ♥

Nyytikäinen täytti viime viikon keskiviikkona 8.2 yhden vuoden! Kauhean nopeasti tämä aika menee. Vastahan se oli ihan mini.

Mulla oli suuria suunnitelmia toisen koiran suhteen, mutta nämä kaikki suunnitelmat sijoittuivat useamman vuoden päähän, joten päätettiin sitten yksi kaunis päivä Mikon kanssa, että nyt on oikea aika toiselle koiralle. Aika oli siinä mielessä hyvä, että Niisku oli kerennyt kasvaa aikuiseksi, ja minulla oli opiskeluja aika vähän, joten aikaa pennulle oli tarpeeksi. Nyytihän saapui meille kahden viikon varoitusajalla :D Olin käynyt äitini kanssa Anne-Marin luona katsomassa pentuja, enkä siinä vaiheessa vielä ajatellutkaan, että yks näistä tulisi olemaan minun. Mutta niin siinä vain sitten kävi. Ihana Nyytiläinen saapui meille ♥

Tässäpä hieman pientä nippelitietoa Nyytistä näin sen synttäreiden kunniaksi:

Nyyti on...

todella herkkä. Sitä ei pysty samalla tavalla komentamaan kuin Niiskua (jota luulin ennen herkäksi). Se on todella mielyttämisenhaluinen ja se näkyy. Lisäksi se loukkaantuu todella herkästi. Astuin noin puoli vuotta sitten vahingossa sen tassulle sen seuratessa minua, ja nyt se on alkanut taas luottaa siihen, että en ehkä aio tappaa sitä ja tulee kunnolla sivulle.. :D

Nyyti ei ole...

pikkuinen apina täynnä virtaa. Eipä! Se on todella korkeavireinen. Huomattavasti se on rauhoittunut pentuajoista, mutta silti, edelleen lähes joka kerta ulos mennessä alkaa repimään hihnaansa.... Kun kiellän, saattaa se siirtyä Niiskun hihnaan. Kun kiellän, se lopettaa ja matka voi alkaa :D

Nyyti haluaa...

olla huomion keskipisteenä. Aina. Ja varmaan ikuisesti :D

Nyyti ei halua...

jäädä yksin. Missään nimessä eroahdistusta sillä ei ole, mutta aina se olisi tulossa mukaan, oli se sitten, että lähden Niiskun kanssa agitreeneihin tai jätän sen autoon odottamaan, kun käyn kaupassa.

Nyyti rakastaa...

olla kainalossa. Ja erityisesti Mikon kainalossa (niin kuin Niiskukin...). Jos Mikko ei ole sängyssä, kun ollaan menossa nukkumaan, Nyyti menee alakertaa odottamaan Mikon saapumista ♥

Nyyti tykkää...

komentaa Niiskua! "Niisku puhdista mun korvat, Niisku älä lopeta!" Myös jos minä kommennan Niiskun pois esim. Nyytin ruokakupilta, Nyyti on heti salamana vieressä ja haukahtaa Niiskulle.. :D Pikkupoliisi. Se ei kuitenkaan yritä testata Niiskua, vaan tietää laumajärjestyksen. Pienempänä saattoi vähän yrittää, mutta Niisku suhtautuu aika välinpitämättömästi asiaan. Se tietää who's the Queen :D

Nyytin mielestä on hauskaa...

repiä. Joko sitä hihnaa, tai sitten jotain superkivaa lelua. Löysinkin meille vasta treenileluksi sellaisen pitkän, leveän nauhan, jonka toisessa päässä on kaninkarvaa. Sitä Nyyti rakastaa myös!

Nyyti vihaa...

kun sen naamaan puhaltaa... :D Se hyökkää vaikka täydestä unesta puhaltajan naamaan. Ja jotta kukaan ei ymmärtäisi tätä väärin, niin ei sentään tosissaan. Vaikka välillä saattaa hampaat loksua siihen malliin, että nokkaa ei kyllä kannata väliin laittaa :D

Nyyti ei siedä...

häiriötä. Ollaan nyt päästy Nyytin kanssa pentujen agiryhmään, jossa treenataan itsenäisti kaikki yhtä aikaa. Se on meille kyllä todella hyvä paikka treenata nimenomaan näitä häiriöitä.

Nyyti tietää...

että sitä hihnaa ei saa repiä, mutta silti aina pitää koittaa!

Nyyti on hyvä...

kiipeämään :D Erityisesti ihmisiä pitkin. Ja tällaiselle apinallehan kannattaakin opettaa käskystä hyppy syliin. Voitte arvata opetinko :D

Nyyti tarvitsee vielä harjoitusta... odottamisessa. Ja tätähän ollaan treenattu ihan luovutusikäisesti asti :D En ennen tiennytkään, että odottamisen opettaminen voi olla koiralle näin hankalaa... :D Elohiiri, minkäs teet.

Nyyti on aina valmis...

äksöniin! Kutsun Nyytiä nysvääjäksi, koska kotona se aina vain nysvää (sanon aina myös, että Nyppy nypyttää kun se tekee omia juttujaan :D). Mutta se on kyllä jännä kun saavutaan esim. agihallille, niin Nyyti syttyy sekunnissa nollasta sataan ja kun pääsee autosta/häkistä repii minun lahkeita ja on ihan että "nyt akka aletaan tekemään!!" :D

Nyyti on yllättänyt minut...

viisaudellaan. Ollaan Mikon kanssa ehkä hieman aliarvioitua Nyytin älykkyyttä, mutta se on alkanut yhä enemmän ja enemmän yllättämään minua, että mihin kaikkeen se on kykeneväinen. Kun sille opettaa jonkun asian, se alkaa heti itse tarjoamaan sitä. Niisku tekee, kun sitä pyytää ja sille näyttää. Nyyti hoksaa itse tarjota. Taitaa olla Niisku vain päästetty liian helpolla.. Ei ole vaadittu tarpeeksi :D

Nyytissä parasta on...

että sen voi ottaa milloin vain syliin ja miten päin vain ja se aina haluaa jäädä siihen. Myös sen oppivaisuus ja Niiskuun verrattuna korkeampi miellyttämisenhalu on sellaisia asioita, joista pidän.

Nyyti voisi...

olla hiljaisempi :D Sillä on kauhea mörkövaihe (joka onneksi on jo vähän hellittänyt) ja se haukkuu etenkin vapaana ollessa kaiken mahdollisen. Lisäksi omalla reviirillä se haukkuu, etenkin kaikki koirat. Kauempana kotoa ei yleensä ole ongelmaa. Jonkin verran kotona haukkuu erilaisille äänille, mutta niihinkin se on onneksi siedättynyt. Mutta niin Niiskukin teki nuorempana, joten toivo elää.. :D

Verrattuna Niiskuun Nyyti on...

paljon avoimempi, mutta ei niin rohkea. Se kaipaa enemmän hellyyttä eikä ole niin itsenäinen kuin Niisku. Nyytillä on enemmän miellyttämishalua, tai ainakin olen osannut hyödyntää sen paremmin heti pennusta saakka. Niisku on pallohullu, Nyyti ei. Ulkonäöltään Nyytillä on paremmat/selkeämmät merkit ja sillä on vahvempi takaosa. Nyytillä on enemmän poskia, mutta silti Niiskun kuono-osa on vahvempi. Niiskulla on parempi hännänkanto ja Nyytillä vähän paremman muotoiset silmät. Korvat niillä molemmilla on yhtä ihanat, isot ja liekinmalliset 😍 Kokonaisuudessaan niiden rakenteet ovat hyvin erilaiset. Tällä hetkellä ruikku-Nyyti painaa lähes kilon Niiskua vähemmän, joten katsotaan miltä se näyttää sitten, kun on kasvanut aikuiseksi.

Miisa

#Nyyti