Nyytin päivä

Lauantaina oli Nyytin päivä. Tai oikeastaan Nyytin päivä on ollut jo viimeiset pari viikkoa, sillä Niiskulla on juoksu, joten se ei ole päässyt treeneihin mukaan. Hallissamme saa kyllä juoksuinen narttu osallistua treeneihin, kunhan sillä on housut jalassa, mutta olen oppinut jättämään treenailut tauolle Niiskun juoksun ajaksi. Sen keskittyminen menee kaikenmaailman haisteluun, joten turhaan stressaan itseäni sekä koiraa, jos yritän sen kanssa jotain väkisin vääntää. Siispä se on saanut nyt vähän lomailla.

Lauantaina osallistuin Nyytin kanssa ensimmäisiin rally-toko-kisoihin. Ja treenaamista oli takana kokonaiset viisi viikkoa :D

Innostuin lähtemään Nyytin kanssa mukaan Kemkon rally-tokon alkeisryhmään. Niisku kanssa kävin yhden alkeiskurssin pari vuotta sitten. Laji vaikutti mukavalta, mutta siinä vaiheessa se ei ollut Niiskulle sopiva laji. Nyyti onkin luonteeltaan paljon miellyttämisenhaluisempi kuin Niisku ja rally-toko sopii sille (agilityn lisäksi) erinomaisesti. Se on aina valmiina tekemään, ja korkeavireisenä koirana se on helposti motivoitavissa. Muutama treenikaveri alkoi yllyttämään minua ilmoittautumaan kerhomme omiin virallisiin rally-toko-kilpailuihin... Ei kannata hullua yllyttää. Minähän sitten ilmoittauduin, vaikka tosiaan treeniä meillä ei ole paljoa takana. Ennen varsinaista rally-tokoon treenaamista olimme Nyytin kanssa harjoitelleet sivulletuloa, ja jonkin verran seuraamista. Selailin Koiranettiä, ja vaikuttaa siltä, että Nyyti on ensimmäinen englanninkääpiöterrierinarttu, joka on osallistunut virallisiin rally-toko-kilpailuihin. Nyytin lisäksi uroksista löytyy Great Bernina's Häntä-Heikki, joka on lajia kisannut. Ihmettelen, ettei ole muita, koska laji on todella hauska ja rento, ja alokasluokkaan osallistumisenkynnys on varsin matala. Paljon annetaan virheitä anteeksi, eikä tarvi olla ihan justiin. Toisin kuin esimerkiksi tokossa.

Kisatilanne jännitti todella paljon. Välillä tuli kiirehdittyäkin radalla sen vuoksi. Nyyti toimi erittäin hyvin - se jaksoi keskittyä koko radan ihan täydellisesti. Pelkäsin, että radalta löytyy jotain mukavia hajuja, jotka vievät mennessään, tai että suuri ihmis- ja koiramäärä häiritsee sitä. Näin ei kuitenkaan onneksi käynyt. Tunnelma oli muutenkin hallissa todella rauhallinen, ja tuomarikin vielä muistutti, että annetaan kaikille suoritusrauha. Harmillisesti virhepisteitä kuitenkin kertyi hyvästä suorituksesta huolimatta 3 x -10 + 1 x -3 eli 33, jonka vuoksi tulos jäi hyväksytyn pistemäärän alle (70p.).

Ensimmäinen -10 tuli lähdöstä, kun lähtömerkin jälkeen Nyyti nousi minua vasten seisomaan ja istui sen jälkeen. Jännityksestä johtuen en tajunnut uusia, ja hoksasin sen heti seuraavalle kyltille lähtiessä. Voi vitsi! Ilman virhepisteitä oltaisiin jääty, jos olisin heti lähtenyt liikkeelle, kun Nyyti nousi minua vasten. Tuo harmittaa, mutta virheistä oppii! Seuraava -10 tuli kyltiltä "istu, kierrä koiran ympäri". Nyyti on nyt viimeisen viikon jostain syystä tehnyt sitä, että se on noussut tuon liikkeen aikana. Ja niin se teki nytkin. En alkanut uusimaan liikettä, koska se ei varmastikaan olisi onnistunut toisellakaan kerralla. Tätä täytyy siis treenata.

Kolmas -10 tuli kyltiltä "koira eteen, vasemmalta sivulle". Otin koiran eteen, ja ennen kuin kerkesin mitään merkkiä antaa, Nyyti kiersi minut. Voi varmaankin arvata, että nyt on harjoiteltu kiertämistä? Uusin liikkeen (josta se yksi -3), ja tapahtui täsmälleen sama virhe. Minulla olisi ollut vielä yksi uusiminen jäljellä, mutta päätin jättää sen käyttämättä. Se sama virhe olisi voinut tulla kolmannenkin kerran.

Radan jälkeen harmitti todella paljon, sillä tiesin, että pisteet eivät riittäisi tulokseen. Nopeasti kuitenkin pääsin pettymyksestä yli, kun aloin miettimään suoritusta kokonaisuutena. Menihän se hyvin! Nyyti oli aivan mahtava. Ja niin oli myös tuomarin mielestä, sillä saimme tuomarinpalkinnon (palkinto, jonka tuomari myöntää aina yhdelle haluamalleen koirakolle jokaisessa luokassa)! En olisi uskonut. Kyllä olin otettu. Palkintojenjaossa tuomari sanoi, että suoritus oli erittäin hyvä virheistä huolimatta. Paperin saatuani tajusin, että virheitä ei tosiaan tullut esim. hihnan kiristymisestä (mikä minulla on ollut ongelmana treeneissä) tai vaikkapa puutteellisesta yhteistyöstä. Eli tyytyväinen saa olla. Erityisesti suorituksesta jäi mieleen tuomarin kommentti "koiralla kiva tekemisen asenne". Siihen on pyrittykin, että tekeminen olisi myös koiran mielestä mukavaa. Ja olin yllättänyt kuinka monella ylemmän luokan koiralla ei tällaista meininkiä näyttänyt olevan...? Sama koskee agilityssä 3. luokkaa. Jotenkin jää joistakin suorituksista sellainen kuva, että onkohan se laji nyt kuitenkaan juuri sitä kyseistä koiraa varten. Onneksi ainakin näyttäisi siltä, että olemme Nyytin kanssa löytäneet ne sille sopivat lajit.

"Nämä taisi olla minun..."

Kisailun ohessa talkoilin, ja toimin tuomarinsihteerinä mestariluokassa. Kivaa hommaa, ja pääsi hyvin seuraamaan ylimmän luokan kisaajien suorituksia. Pääsi hyvin enemmän sisälle lajiin kirjurin hommissa, kun tiesi mistä tuli mitäkin virhepisteitä. Muutenkin kisat kokemuksena olivat opettavaiset. Oli helppo tutustua kisakäytäntöihin omassa hallissa tutussa seurassa. Olin etukäteen kuullut, että rally-toko-porukka on mukavaa ja kaikkia kannustetaan. Ilmapiiri kisoissa olikin todella mukava ja rento. Tuomarina toimi Tytti Linterhofer ja hän se vasta mukava olikin! Rataantutustumisessa kertoi selkeästi kaiken mahdollisen ja vastata mielellään kysymyksiin. Oikein helposti lähestyttävä, ja näin olen ensimmäisen kerran kilpailevana jäi kisaamisesta hyvä fiilis. Ehkä ei tarvi sitten seuraavalla kerralla jännittää niiiin paljon? Lähdin kotoa liikkeelle klo 8 ja talkoilut loppuivat klo 17 (lopulta olin kotona vasta klo 23 aikoihin). Sen jälkeen suuntasin Tornioon Teemu Linnan agikoulutukseen Nyytin kanssa. Nyyti oli päässyt rally-toko-suorituksena jälkeen kotiin lepäämään, joten sillä riitti energiaa vielä illan aksailuihin. Itseäni kyllä hieman meinasi väsyttää. Kuulin etukäteen, että ryhmät ovat reippaasti myöhässä, mutta lähdin paikan päälle ajoissa paremman tekemisen puutteessa.

Nyyti odottelee vuoroansa Vauhtikoira-areenalla

Olin ensi kertaa Teemun valmennuksessa. Seuramme jäsenet olivat häntä kovasti kehuneet etukäteen, eikä turhaan. Sain todella paljon hyvin ohjeita sähikäisen ohjaamiseen. Nyytin kanssa on ollut ongelmana sen järkyttävä nopeus - en meinaa pysyä perässä. Mutta nyt sain hyviä vinkkejä, millä voittaa itselle aikaa. Ja muutenkin, miten ajoittaa ohjauksia paremmin. Seuraavaa Teemun valmennusta odotellessa! Kesäksi Nyyti saikin paikan Minna Martimon valmennusryhmässä, joka alkaa kesäkuussa. Siihen saakka treenaillaan itsenäisesti, niinkuin tähänkin saakka. Todella hyvin on Nyyti oppinut. Kohta se menee jo Niiskusta ohi agissa :D Se on luonteeltaan niin erilainen. Aina täysillä mukana, ja yrittää itse ratkaista, mitä missäkin piti tehdä. Niisku odottaa nätisti, että sille näytetään. Vaikka olenkin sanonut, että Nyyti ei luonteensa puolesta ole mikään minun "soulmate", niin kyllä mulla vaan silti on superkoira ❤ Neuvoja olen toki saanut treenaamiseen, ja olen hyödynyt Niiskun kanssa opittua, mutta olen ylpeä, että olen itse saanut Nyytistä nuo kaikki parhaat puolet esiin. Mitä lie se oliis, jos olisi osaavammissa käsissä!

Nyyti on naminsa ansainnut ❤

Miisa

#Nyyti #rallytoko #kilpailut