Kuulumisia

Taas on blogi jäänyt vähän vähemmälle huomiolle. Aivan harmittaa kuinka vähälle! Kesä ja syksy on ollut kiireinen - sain saatettua opinnot loppuun ja olen nyt arkkitehti. Hieman meinasi ressiä pukata, mutta nyt voi huokaista helpotuksesta. Aivan kuin olisi ylimääräistä aikaakin, vaikka olenkin koko ajan tekemässä jotain. Esimerkiksi viimeiset pari päivää on mennyt töiden lisäksi koirien uusia takkeja ommellen. Täytynee siis varmaan alkaa opiskelemaan jotain, että saa ajan kulutettua 😂

Koirien osalta syksyymme on kuulunut viikottaiset agilitytreenit, muutama näyttelyreissu, näyttelyharkkojen vetoa, rally-toko- ja tokotreenailua, sekä tottakai tavanomaiset koirien liikutukset ja lihashuollot. Uutena harrastuksena kävimme pari kertaa ennen lumentuloa verijäljellä. Opiskelujen päätyttyä olen vihdoin saanut raahattua itseni takaisin salille, ja talven tavoitteena koiraharrastamisen osalta on saada nopeutta agikentälle sekä kasvatettua kuntoa canicrossin puolelle, sillä haaveissa olisi ensi vuonna (todnäk syksyllä, kun kesällä ei juuri kisoja ole) käydä Nyytin kanssa juoksemassa harrastesarjassa, joissa matkat on yleensä 2-3km. Matka ei ole ongelma, mutta nopeutta täytyy saada. Nyytihän menisi kyllä!

Agilityn puolella molemmat koirat (sekä minä itse) on kehittynyt hurjasti. Tällä hetkellä vahvistetaan keppejä ja keinua. Keinu meinaa olla vähän mörkö, mutta kyllä se siitä! Kisaamisen olen luvannut aloittaa Niiskun kanssa alkuvuodesta Tornion kisoissa. Ongelmana on vain oma jännittäminen, ja pelkkä ajatus kisaamisesta saa jännityksen laukeamaan. Nyytiin verrattuna Niiskun kanssa tahti tuntuu jopa hitaalta, joten minun ei tarvitse miettiä pysynkö perässä, mutta sen sijaan jännittäminen saa minut unohtamaan koiran ohjaamisen. Nyytin osalta seuraava vaihe agilityssa on ortopedikäynti helmikuussa, sillä lokakuussa sen polvet terveystarkattiin 2/0. Itse en ollut tarkeissa mukana, joten en päässyt keskustelemaan lääkärin kanssa, mutta kakkosen polvi tarkoittaa sitä, että polvi lähtee itsestään pois paikaltaan, ja menee myös itsestään takaisin. Se voi olla oireeton, mitä se myös Nyytillä on. Olen "konsultoinut" tuttua eläinlääkäriä/agivalmentajaa asian tiimoilta ja tällä hetkellä mennään agissa kevennetysti ja tosiaan helmikuussa suunnataan jatkotutkimuksiin. Toivon, että kyseessä on virhediagnoosi, mutta olen varautunut pahimpaan. Odotan helmikuuhun, jolloin Nyyti täyttää kaksi, ja siitä saadaan samalla otettua viralliset selkäkuvat. Olen ajatellut kuvauttaa samalla myös lonkat ja kyynärät. Polvitulos oli todella pettymys, sillä Nyyti on niin lupaava agilityssa, ja sen olen kuullut myös monen kokeneen harrastajan suusta. Ei auta kuin toivoa, että asiat kääntyvät parhain päin, eikä polvi estä meitä tulevaisuudessa menemään agissa eteenpäin.

Rally-tokon osalta suoritimme syyskuussa molempien koirien kanssa RTK1:t. Sen jälkeen olemme pitäneet lajista hieman taukoa, ja käyneet silloin tällöin treenaamassa. Lisäksi elokuussa pääsimme Nyytin kanssa edustamaan Kemin Koiraharrastajia rally-tokon SM-joukkuakilpailuun! Aika siistiä. Etenkin muutaman kuukauden treenaamisen jälkeen 😂Nyyti on pehmeä luonteeltaan ja paineistuu herkästi, joten kisaaminen sen kanssa jännittää erityisen paljon, ja se jännittäminen ei kyllä todellakaan auta kisatilannetta yhtään, kun koira reagoi minun reagoimiseen. Nyytillä on alla yhteensä viisi kisastarttia rally-tokon ALO-luokassa, joista kaksi on nollatulosta - molemmat suoritukset olen itse pilannut nimenomaan omalla jännittämisellä. Silloin, kun Nyyti tekee, Nyyti tekee 10/10 👍 Nyt aion keskittyä Nyytin kanssa enemmän TOKOon ja erityisesti minun täytyy kiinnittää huomiota palkkaamiseen, ja siihen, että pysyn itse rauhassa enkä jännitä ja hosu. Koirassa on potentiaalia 110%. Sen kun osaisi vain käyttää oikealla tavalla. Niiskun kanssa ei ole kisasuunnitelmia, vaan keskitymme höntsäilyyn. Tai no, eihän minun pitänyt sen kanssa todellakaan edes RTK1:sta suorittaa, joten never say never 😂 Joka tapauksessa Niiskun kanssa keskitymme siihen, että saadaan suorituksiin enemmän nopeutta ja tarkkuutta. Ja ennen kaikkea, että Niiskulla on mukavaa eikä se kyllästy tekemiseen. Talven saavuttua liikkumisemme on taas huomattavasti vähentynyt kylmien ilmojen vuoksi. Onneksi meillä on kuitenkin agihalli, missä voidaan päästellä ylimääräisiä höyryjä. Vielä ei ole ihan hirveän kylmiä ilmoja ollut, mutta Niiskuneitomme jaksaa kyllä muistuttaa: "HEI, täällä on silti KYLMÄ!" 😂 Onneksi tosiaan meillä on sisätilat käytössä, ja pyrimmekin niitä parhaamme mukaan hyödyntämään. Nyt joulun aikana saatamme pitää pientä taukoa, tai sitten emme. Täytyy katsoa käykö aika pitkäksi kotona ollessa!

Miisa, Niisku & Nyyti

P.S. Kai huomasit uuden, ihanan muotokuvamme etusivulla ja blogin reunassa? ♥ Kuvan on tehnyt Saija Aksovaara ja lisää Saijan kuvia voit ihastella täällä.

#terveys #harrastukset #tavoitteet