Nyytin synttäripäivä!

Nyyti täyttää tänään 2 vuotta. Jo! Jotenkin ajattelen aina, että se on ihan penikka vielä. Ja niin kai se onkin. Viime aikoina Nyyti on tosin selvästi rauhoittunut. Enää ei joka kerta ulos päästessä revitä hihnaa eikä jakseta edes nousta ylös, kun isäntäväki herää. Tätä päivää odotin pentuaikana kuin kuuta nousevaa. 😂 Ja nyt se on täällä, ihanaa.

Kuva: Katja Heiskanen

Hyviä puoliansa Nyyti ei sentään ole iän myötä kadottanut; edelleen Nyyti tervehtii vieraita iloisesti (= yli-innokkaasti) häntä heiluen eikä se varmaan koskaan tule kadottamaan tekemisen intoansa agihallilla. Onneksi tosin osaa sielläkin jo joskus vähän rauhoittua. 😂

Viime päivinä Nyyti on viettänyt kaalikääryleen elämää, sillä se oireilee aika voimakkaasti valeraskautta. Se ei hoida leluja, mutta syö huonosti ja nisät ovat todella turvonneet. Viime juoksujen jälkeen oli sama homma. Todella inhottavaa.. Hyvin todennäköisesti tulen tulevaisuudessa leikkauttamaan sen näiden oireilujen vuoksi. Ei ole kiva seurata vierestä, kun nisät vaikuttavat ihan selvästi vaivaavan koiraa. Olen siis käyttänyt kaalinlehtiä nisien turvotukseen samalla tavalla kuin imettävät äidit käyttävät helpottaakseen omaa oloansa. Ne ovat selvästi auttaneet ja laskeneet turvotusta. Ruoan nirsoilu ja nisien turpoaminen olisi voinut kyllä tulla johonkin toiseenkin ajankohtaan, sillä lähdemme huomenna Nyytin kanssa Viron reissulle. Osallistumme lauantaina erkkariin ja sunnuntaina kv-näyttelyyn. Nyyti ei todellakaan ole parhaimmassa näyttelykunnossa, mutta minkäs teet. Heikentyneeseen lihaskuntoon on vaikuttanut myös kovat pakkaset, joita meillä on viime viikkoina ollut todella paljon. Ulkoilu on siis ollut ihan minimissä. Onneks sentään pari kertaa viikossa päästään agihallille rallattelemaan. Mutta, kyllä se tästä. Onhan aurinkokin näyttänyt meille taas elonmerkkejä, joten eiköhän ne lauhemmat ilmat kohta palaa. 👊

Nyt pakkailuhommiin ja aamulla nokat kohti Vironmaata! Miisa

#Nyyti