Terveydeksi

Nyyti täytti viime kuussa kaksi, joten oli aika suunnata virallisiin selkäkuviin. Samalla otatin myös viralliset lonkka- ja kyynärkuvat. Lisäksi ortopedi tsekkasi Nyytin polvet, sillä nehän tarkattiin lokakuussa ja tuomioksi tuli 2/0. En ollut itse mukana tarkissa, joten senkin takia halusin toisen ell mielipiteen niistä - mikä polven tilanne tosiaan on, miten agilityn jatkaminen, mitä seuraavaksi jne. Paljon kysymyksiä.

Aste 2:

Polvilumpio on tavallisesti paikoillaan raajan ollessa ojennettuna. Lumpio menee pois paikoiltaan polvea koukistettaessa tai kierrettäessä ja pysyy poissa telaurasta kunnes se asetetaan takaisin paikoilleen. Sääriluun yläosa on kiertynyt jopa 30 astetta sisäänpäin. Evidensia

Sama tuomiohan sieltä odotetusti tuli, ja nyt pääsin itsekin näkemään, että polvilumpio tosiaan jäi pois paikaltaan eläinlääkärin väännellessä jalkaa koukkuun. Telaura Nyytillä on riittävän syvä, mutta lumpiota pitelevä jänne on löysähkö. Oireita ei edelleenkään ole ilmaantunut, ja olenkin nyt erityisesti seurannut Nyytin liikkumista. Koira ei pompottele jalkaa, se kääntyy tiukasti molempiin suuntiin, jne. Sitä, että oireita ei ole ilmaantunut, on varmasti auttanut se, että olemme liikkuneet paljon ja monipuolisesti. Jos polvi alkaa oirehtimaan ja käymään pois paikaltaan, se löystyy entisestään ja menee vain huonommaksi. Rauhoitettuna ortopedi katsoi polvet vielä uudestaan, ja sanoi, että menisi ykkösestä, nyt kun koira ei jännitä. Uutta lausuntoa en ottanut, koska Koiranetissä numeroiden näkyminen ei muuta mitään, vaan se ratkaisee, mitä siellä polvessa oikeasti tapahtuu.

Olen nyt konsultoinut paria eläinlääkäriä, paria fysioterapeuttia, muutamaa koiranomistajaa, joiden koiralla on kakkosen polvet, ja muita kokeneita koiraharrastajia sekä googletellut kaiken mahdollisen polviin liittyen. Monenlaista mielipidettä on tullut, mutta suurimmaksi osaksi omia ajatuksia puoltavia. Ortopedi suositteli leikkausta agilityn jatkamisen kannalta. Hänen mukaansa leikkauksen jälkeen ainakin voisi agilitya jatkaa 110 lasissa loppuun asti. Ei osannut sanoa kuinka kiireellinen leikkaus on, mutta että kannattaako jäädä odottamaan, että polvi alkaa oireilemaan.

Toisaalta,

mitä jos polvi pysyisikin koko elämän oireettomana?

Mitä jos leikkautan turhaan?

Mitä jos polvi alkaakin oireilla jossain vaiheessa?

Mitä jos jatkan agilitya normaalisti ja polvi menee siinä eli ts. rikkomalla rikon koiran? Olenko itsekäs, kun haluan jatkaa harrastuksiamme?

Mutta,

yhtälaillahan se tervekin polvi voi mennä vaikka metsälenkillä rikki.

Yhtälaillahan Niiskun polvet voi olla nyt huonommat kuin 0/0, koska sen polvitarkista on jo 1,5v., MUTTA koska en tiedä asiaa ja oletus on, että tulos on 0/0, en murehdi asiaa enkä tee siitä numeroa.

Jos en olisi koskaan vienyt Nyytiä polvitarkkiin, olisiko elämämme koskaan muuttunut millään tavalla?

Kuinka moni koira jätetään tarkkaamatta, ja kakkosen polvilla olevat koirat harrastavat, kisaavat ja elävät onnellisena ilman oireita elämänsä loppuun saakka? Ja mitä harrastamisen jatkamiseen tulee, se on satavarma, että tämä koira kärsii liikkumattomuudesta enemmän kuin siitä, että pääsee vetämään joka paikassa täysillä.

Jos leikkaus olisi ihan peace of cake, tekisin sen heti. Itse leikkaushan on ihan rutiinileikkaus, mutta toipuminen on se, mikä itseäni huolettaa. Koiran pitäisi olla ensimmäiset viikot yksin ollessaan häkissä, pihallakin käytettäisiin vain nopeasti lyhyessä hihnassa. Menisi monta kuukautta ennen kuin koira olisi sataprosenttisesti takaisin pelissä. Eli ei siis mikään ihan pikkujuttu. Varsinkin tuollaiselle koiralle, joka on oppinut aktiiviseen elämään. Tosin sisällähän Nyyti vain "nysvää" eli on meidän kainalossa. Leikkiihän se myös Niiskun kanssa ja yksin, mutta pääasiassa on todella rauhassa. Se vain, että kuinka kauan koira jaksaa olla rauhassa, kun ne normaalit ulkona ja harrastuksissa liikkumiset poistetaan kokonaan? Ja se myös kummittelee mielessä, kun ell sanoi, että rauhoitettuna polvi menisi ykkösestä. Eli onko tilanne oikeasti leikkausta vaativaa (jo/vielä) tässä vaiheessa (tai ollenkaan)?

Tokikaan ihmisen ja koiran polvia ei voi suoraan verrata toisiinsa, mutta itseäni ihmetyttää se, miksi koirille suositellaan heti leikkausta, kun ihmisille annetaan erilaisia jumppaohjeita polvien vahvistamiseksi? Eikö loogista olisi, että ensin koitetaan kaikki muut keinot, ja viimeisenä vaihtoehtona on leikkaus. Se on eri asia, jos polvet eivät pysy paikoillaan, mutta entä nämä tapaukset, joissa oireita ei ole? Jotenkin kun mietin koiran luonnetta, ja miten se on vetänyt agikentällä ja irti ollessaan (äkkikäännökset, rallit mutalällissä jne.), voisin kuvitella, että jos oireita olisi tullakseen, niin ne olisivat jo tulleet. Sen verta kovalle rasitukselle jalka on joutunut. Tottakai, jos joskus polvi käy pois paikaltaan, se herkästi käy myös toisen kerran, mikä aiheuttaa sen, että polvi löystyy entisestään. Eikä tulevaisuutta voi ennustaa.

Kysyin tutulta fyssarilta Nyytin liikuttamisesta ja että kannattaako agilitya ja vetolajeja harrastaa, niin hän sanoi heti, että lihaksiahan siihen tarvitaan polvea tukemaan, joten ei missään nimessä liikkumista pois. Polvi tarvitsee kaiken mahdollisen tuen, joten mahdollisimman monipuolinen liikunta on tähän paras lääke. Alustaan tulee kiinnittää huomiota, ja asfaltti on meille nyt ehdoton nounou. Tavalliset pissatuslenkit meidän on väistämättäkin pakko käydä asfaltilla, mutta varsinainen liikuttaminen tehdään muualla. Niin kuin nytkin ollaan pääasiassa tehty. Mahdollisimman monen asiantuntijan, ja vähemmän asiantuntijan, kanssa puhuminen asiasta on saanut minut miettimään asiaa monelta eri kantilta ja helpottanut päätöksentekoani. Tällä hetkellä olen sitä mieltä, että jatkamme harrastuksia normaalisti ja lisätään liikutuskalenteriin kunnon jumppaohjelma, ja näiden myötä koitetaan pitää polvi oireettomana niin kauan kuin mahdollista. Lisäksi aiomme käydä säännöllisin väliajoin tarkastamassa polven tilanteen ortopedilla. Jos se menee huonommaksi, sitten mietitään tilanne uudestaan. Juuri nyt leikkaus tuntuu hätiköidyltä, ja ehkä voisi sanoa, että jopa liioitellulta ratkaisulta, kun tosiaan polvi ei ole oireillut ollenkaan (ja koputan puuta). Edelleen, leikkaus olisi ainakin ennaltaehkäisevä, mutta en halua sitä turhaan tehdä. Harrastamista en aio lopettaa, sillä meillä koirat saa elää täysillä koiranelämää ja tehdä sitä, mistä ne tykkää. Kiinnitän kuitenkin harrastamisessa huomiota esimerkiksi juurikin siihen alustaan, sekä harjoitusten vaativuuteen liikkumisen suhteen. Mielessäni on myös käynyt ajatus, että mikä polven tilanne olisi, jos emme olisi liikkuneet niin ahkerasti kuin mitä olemme nyt liikkuneet, eikä polvi olisi saanut sitä nykyistä vähäistäkään tukea ympärilleen?

Näillä mietteillä mennään toistaiseksi, ja huomenna saan toivon mukaan vielä yhden eläinlääkärin arvion siitä, mitä kannattaisi tehdä ja mitä ei, sillä vien Nyytin huomenna hampaanpoistoon (hammas lohkesi ytimeen saakka muutama päivä viime ortopedikäynnin jälkeen........ hyvä tuuri), jonka yhteydessä siltä poistetaan myös kohtu. Polven takia Nyytiä ei käytetä jalostukseen, joten nyt on hyvä sauma poistattaa samalla kohtu, niin saamme rauhassa harrastaa eikä valeraskaudetkaan enää piinaa. Näillä mennään. EDIT: Sain vielä tämän yhden eläinlääkärin arvion polvesta ja hän oli sitä mieltä (lajia itsekin harrastavana), että löysä polvi ei ole este agilitylle. Sanoi vielä, että yleensä polvi alkaa oireilemaan tässä noin kahden vuoden iässä, tai sitten noin 10-vuotiaana, kun lihakset heikkenevät. Nyt siis mennään niin kuin on tähänkin asti menty, ja liikutaan mahdollisimman monipuolisesti ja jumppaillaan kotona. Koitetaan pitää polvi oireettomana kaikin mahdollisin keinoin mahdollisimman pitkään! Miisa

P.S. Nyytin luustokuvien tulokset:

kyynärnivel 0/0 ⭐ lonkkanivel B/B (lonkkamaljat saisi olla hieman syvemmät, mutta muuten hyvät) ⭐ selkä nikamien epämuotoisuus VA0 (normaali), lukumäärä: 0 ⭐ selän spondyloosi SP0 (puhdas) ⭐ välimuotoinen lanne-ristinikama LTV0 (normaali) ⭐

#Nyyti #patellaluksaatio #terveys #liikutus