Toipumista & toimintaa

Nyytin sterilisaatiosta on nyt kuusi päivää. Lauantaina poistin laastarin haavan päältä, ja haava näytti jo oikein hyvältä. Mikä helpotus, että päästiin niin pienellä viillolla. Laastarin irroittaminen meinasi vaan tuottaa tuskaa, sillä se oli todella tiukasti koiran ihossa kiinni. Kun yritin irroittaa sitä, iho vain venyi mukana. Kastelin laastaria hieman, mutta pelotti, että haava kastuu. Tovi siinä irroittamisessa meni. Yritin venyttää ihon tiukaksi ja vähän kerrallaan repäisin laastaria irti. Pari vingahdustakin Nyytiltä pääsi, enkä ihmettele.. Viisaana jälkikäteen luin, että juurikin tuo laastarin kostuttaminen joko vedellä tai öljyllä auttaa, joten olisi pitänyt vain kunnolla kastella se. Tai edes lukea jostain ohjeita. No, joka tapauksessa pääsimme laastarista eroon suht kivuttomasti.

Kolme päivää leikkauksesta. Haavan ympärillä punoitusta laastarista.

Edelleen Nyytillä pitää olla noin viikon ajan haavapuku päällä. Eilen illalla sen hieman sotkeutui, joten se joutui pesuun ja yön ajaksi kuivumaan. Nyytiä ei kuitenkaan onneksi näytä haava vaivaavan, eikä se yrittänyt nuolla sitä, vaikkei pukua ollutkaan.

Puvun pitämisen lisäksi äkkinäisiä liikkeitä tulee välttää. Mitenkäs vältät tuollaisen elohiiren kanssa?? Olen mieltänyt Nyytin kotona varsinaiseksi sohvaperunaksi, mutta nyt kun sen liikehdintään on kiinnittänyt huomiota, niin aika rivakasti se kotonakin liikkuu. Etenkin ilonpyrähdyksiä jonkun tullessa kotiin on todella vaikea välttää. Hyppäsipä se jopa koiraportinkin yli minun tullessani kotiin. Ei kiva. Haava ei ole liikkeistä kärsinyt, mutta yhtä hyvin mahan sisällä olevat leikkausliitokset saattavat revetä, joten nyt todellakin pitäisi olla rauhassa. Positiivista tosin on se, että ilmeisestikään koira ei ole hirveän kipeä, koska ei osaa liikkeitänsä varoa. Asiaa ei helpota yhtään se, että olen nyt viikon koirien kanssa äitini luona hoitamassa hänen mäyriänsä. Onneksi koirat ovat keskenään niin tuttuja, että ovat pääasiassa ihan rauhassa, mutta välillä olen joutunut toppuuttelemaan leikkimisen kanssa. Etenkin Niisku meinaa olla sellainen muiden hepuloittaja, ettei toista.. Yksinollessa olen rajannut koirat niin, että Nyyti viettää aikansa pelkästään Niiskun kanssa, jolloin tiedän niiden varmasti vain nukkuvan.

Sterilisaation toipumisaika näin jo muutaman päivän jälkeen on saanut minut miettimään kuinka vaikeaa polvileikkauksesta toipuminen olisi. Miten tuollaisen koiran saa pysymään paikoillaan?? Aktivoimisesta en niinkään murehdi, mutta miten estät tuollaiset ylimääräiset hepuloinnit? Se on todella vaikeaa, ja toivon, ettei meidän muista leikkauksista tarvikaan toipua.

Toisaalta nyt olen itse kyllä saanut toimintaa Nyytinkin edestä vaikkei se varsinaisesti ihan täysillä mukana olekaan. Äitin mäyrät ovat tuoneet iloa arkeen ja olenkin ottanut niitä agihallille Niiskun mukaan. Kaikilla on ollut niin hauskaa!

Mäyrät ihmettelee, että mitä ihmettä tämä on.

Miisa