Toipumista toipumisen perään

Nyytin sterilisaatiosta ja hampaanpoistosta on nyt aikaa hieman yli kuukausi, ja toipuminen onnistui erittäin hyvin, vaikka liikkumisen rajoittaminen meinasi olla erityisen hankalaa. Haava mahassa parantui todella nopeaa, ja siitä on jäänyt vain pieni siisti viiva. Innoissani parin viikon tauon aikana treenaamisesta odotin agilityyn pääsemistä, mutta eiköhän me saatu vaivaksemme kennelyskä. Kyllä lensi ärräpäät. Suoria koirakontakteja meillä ei ole ollut tartunnan aikoihin, koska en niitä harrasta muutenkaan muuta kuin muutamien kaverikoirien kanssa. Kennelyskä on voinut kuitenkin tarttua jonkun pinnan kautta, jos sairastunut koira on esimerkiksi käynyt sitä juuri haistelemassa. Ja kaikille sairastuneillehan ei edes oireita tule, joten vaikea tietää tarkalleen miten olemme sen saaneet. Samaan syssyyn tottakai sairastuivat myös äitini mäyrät, kun olimme niitä hoitamassa. Kaikille neljälle tuli oireita, joista Niiskulle pahimmat. Nyyti pärski muutamana päivänä, mutta Niiskun oireet kestivät 9 päivää! Onneks oireet hävisivät levolla, eikä tarvittu sen kummempia toimenpiteitä. Niiskulle testasin parina päivänä hyöryhengitystä niin, että laitoin sen kevythäkkiin syömään luuta, häkin viereen kattilaan kiehuvaa vettä, ja näiden molempien päälle viltin, jolloin syntyi ikäänkuin hyöryteltta. Tottakai ilma-aukko oli myös, mutta mukava lämmin hyörytupa saatiin aikaiseksi. Lisäksi muutamana päivänä juotin molemmilla lämmintä hunajavettä. Liekö näillä ollut mitään apua mihinkään, mutta toki taas tein kaiken voitavani. Sairasteluiden ja eläinlääkärireissujen vuoksi meiltä jäi pari suunniteltua näyttelyä väliin, sekä Kemkolla järjestetty Ilpo Ojalan kurssi, jossa kävinkin sitten vain kuunteluoppilaana. Mutta ei niillä niin väliä, uusia tulee aina. Toivottavasti nyt toistaiseksi on tämä "sairasteluputki" selätetty, ja voidaan taas keskittyä täysillä treenaamiseen. 💪 Treenikalenteriin onkin kirjattu monenlaista tavoitetta - niitä kohti siis!

Miisa

#kohdunpoisto