Polvipäivitystä: lajin vaihto

Olen kirjoitellut Nyytin polvitilanteesta aiemmin täällä. Vuosi sitten ajatukset 2/0-polvien suhteen oli se, että agilitya, ja muutakin harrastamista, jatketaan normaaliin tapaan niin kauan kuin koira ei oireile. Ensimmäisen kerran löysä eli vasen polvi kävi pois paikoiltaan viime tuokokuussa. Olimme sopivasti tästä viikon päästä menossa Toivaisen Mikalle fysioterapiaan Ouluun. Kerroin Mikalle mitä oli sattunut, ja pyysin vielä häntäkin tsekkaamaan polvet. Mahdollisuus oli, että polvi oli käynyt pois paikoiltaan, tai sitten nivelsiteet olivat pikkusen muljahtaneet. Liikkumista jatkettiin normaalisti, ja Mikalta saimme lisäksi jumppaohjeita polvien löysyyteen liittyen.

Tilanne on kuitenkin tällä hetkellä se, että toukokuun jälkeen molemmat polvet, niin löysä kuin tervekin, ovat käyneet pari kertaa pois paikoiltaan. Edelleen, en ole varma onko kyseessä luksoituminen vai jokin muu, mutta yhtä poikkeusta lukuun ottamatta (liukastuminen laminaatilla) sama kaava on toistunut useamman kerran: koira juoksee lujaa suoralla linjalla, yhtäkkiä vinkaisee ja nostaa jalan ylös. Pitää jalkaa hetken ylhäällä ja kohta liikkuu taas aivan normaalisti. Oletuksena siis on, että polvet ovat luksoituneet. Vaikkei kyse olisikaan luksoitumisesta, niin normaalia tuo ei joka tapauksessa ole. Muita oireita ei ole ollut (jalan pomputtaminen jne.).

Viimeisin luksoituminen tapahtui puolitoista viikkoa sitten torstaina agitreeneissä. Sen jälkeen totesin, että taisi agiura olla tässä. Mielestäni taustalla on nyt jo tarpeeksi luksoitumisia, ja agility on kuitenkin lajina erittäin rasittava ja kuluttava, joten koen parhaaksi lopettaa sen Nyytin kanssa. Joka kerta, kun polvi käy pois paikoiltaan, se löystyy entisestään. Harmittaa ihan vietävästi, koska Nyytin on agsassa todella hyvä ja lahjakas. Sitä on suorastaan nautinto ohjata, vaikka haasteitakin tottakai on. Se lukee ohjaustani todella hyvin, on innokas ja nopea. Mutta elämä on. Nyyti on hyvinvoivana perheenjäsenenä arvokkaampi kuin harrastus"välineenä".

Käytin Nyytin vielä viime perjantaina Oulussa ortopedillä. Polvet oli 1-2/1-2. Eli molemmat polvet siinä rajoilla onko 1 vai 2. Löysä polvi oli siis pysynyt ennallaan (hieno juttu!), ja terve polvi löystynyt. Osasin odottaakin tuota tulosta terveen polven osalta oirehtimisen takia. Pelkäsin tottakai, että tilanne olisi ollut vielä huonompi. Ei onneksi ollut. Eläinlääkäri kävi vielä selänkin läpi, sillä usein polviaan oirehtelevat varovat jalkojansa, joka taas aiheuttaa selkään kipuja. Aristusta tai muuta kipuiluun liittyvää ei onneksi havaittu, eli voidaan olettaa, että koira liikkuu normaalisti eli sen ei tarvitse varoja jalkojaan eli polvien rakenne ei aiheuta sille kipua. Tämä tieto helpotti kyllä omaa oloa. Nyt sitten katsotaan kuinka polvet kestää arkielämää, jatkavatko miten oireilua. Leikkaamisesta en ole kiinnostunut pitkän kuntoutuksen vuoksi. Varmaa ei ole, että polvista edes saisi leikkauksella parempia. Tällä hetkellä kuitenkin polvien tilanne on hyvä, sillä ne on ovat edelleen suht napakat. Turhaa rasitusta (agility, vetolajit) vältetään, mutta lihaskuntoa tottakai ylläpidetään monipuolisesti. Jatkossakin Nyyti saa juosta vapaana hiekkakuopilla ja loikkia pitkin metsiä. Silloin tällöin voidaan käydä jotain pientä agijuttuakin höntsäilemässä. Agilityn sijaan keskitytään nyt sitten ainakin tokoon. Tiedä vaikka innostuisin rallytokoakin pitkän tauon jälkeen jatkamaan. Tekemistä meillä kyllä riittää vaikka agi jääkin pois. Onneksi Nyyti on sellainen koira, joka sopii monenlaiseen tekemiseen!

Miisa

#patellaluksaatio #terveys #Nyyti #agility