MIISA

Olen reilu kolmikymppinen aktiivinen koiraharrastaja Kemistä. Asumme mieheni kanssa omakotitalossa ja koiria meillä on tällä hetkellä kaksi: käyttöbelgi Naava 5 v. ja kaihin myötä sokeutunut englanninkääpiöterrieri Niisku 12 v. 

​

Koiria perheessäni on ollut aina: yksi dobermanni sekä useampi kääpiömäyräkoira. Nuoruuden harrastin ratsastusta, eli eläimet ovat puolin ja toisin olleet aina tärkeä osa elämääni. Ensimmäisen oman koirani hankin vuonna 2013. Tuolloin ajatuksena oli ensisijaisesti saada kaveri arkeen. Käytännön syistä roduksi valikoitui pieni rotu ja eniten omakseni tunsin englanninkääpiöterrierin. 

​

Sittemmin minulla on ollut kaksi englanninkääpiöterrieriä, joiden kanssa harrastin monipuolisesti kaikenlaista vetolajeista metsäjälkeen. Harrastaminen vei mennessään ja halu saada kunnon harrastuskoira kasvoi.

​

Iänikuinen haave malinoisista alkoi tuntui realistiselta toteuttaa, vaikkakin tunnistin mahdolliset haasteet rodun suhteen. Koin kuitenkin, että aikaisemmat koira-kokemukseni loivat hyvää pohjaa ottaa uusia haasteita vastaan, vaikka olinkin omistanut vain seurakoiria. Kaikkihan aloittavat jostakin. Englanninkääpiöterrierini eivät ole olleet helpoimmasta päästä luonteiltaan: Niisku oli varsinkin nuorempana todella arka vieraita kohtaan, Nyyti taas kaikkea mahdollista maan ja taivaan väliltä samassa paketissa (säikky, resurssiaggre, terävä, liian pehmeä jne.). Elämä enkkujen kanssa ei ole aina ollut helppoa, mutta ne ovat luoneet erinomaisen pohjan oppia koiran käyttäytymisestä ja erilaisista luonne-ominaisuuksista. Ne antoivat oppia harrastustaipaleen alussa ja niiden myötä selkeyttä siihen, mitä koiralta haluan.

​

Siirtyminen suoraan pienistä seurakoirista käyttömaliin oli tietyllä tapaa melkoinen harppaus, mutta varsinaisesti mitään yllättävää ei ole tullut vastaan, mihin en olisi osannut varautua. Oppinut olen kuitenkin paljon, joskus myös sen kuuluisan kantapään kautta. Jokainen varmasti kohtaa haasteita etenkin käyttökoirien kanssa, mutta tunnen voivani sanoa täyttäneeni käyttökoiran omistajan saappaat varsin hyvin.

​

Nykyisin tilanne on se, että vapaa-aikani kuluu pitkälti koiraharrastusten parissa. Harrastamiseni keskittyy palveluskoiralajeihin; tällä hetkellä pääasiassa hakuun. Koen olevani tarkka ja määrätietoinen ohjaaja, ja lempiosa-alueeni on ehdottomasti tottelevaisuus. Olen kouluttajana tietynlainen hifistelijä - en pyri menemään sieltä, mistä aita on matalin vaan tavoittelen hyvää lopputulosta lajista riippumatta. Tavoitteenani on kehittyä ohjaajana ja sen vuoksi koiraharrastaminen mielenkiintoista onkin, sillä oppimisen tie on loputon suo.  Kilpailunhalua minulla ei juurikaan ole (pääosin jännittämiseni vuoksi) ja tästä syystä kokeissa käyminen on osaltaan hieman toissijaista minulle, vaikkakin niihinkin olen saanut itseni aika-ajoin patistettua.

​

Kasvatustyöhön olen ryhtynyt puhtaasti omasta tarpeesta; Naava on ominaisuuksiltaan sopinut mainiosti omiin käsiini ja haluan siitä jatkoa omaan harrastamiseen, mutta uskon, että samalla pystyn tarjoamaan hyviä harrastus- ja työkoiria myös muille. Pidän tasapainoisista, mutta samaan aikaan säpäköistä ja ison moottorin omaavista koirista, jotka ovat luotettavia arjessa ja sopeutuvat tavalliseen perhe-elämään. Kasvattajakurssin olen suorittanut marraskuussa 2023.